Tulkoon hillitön talvi!!

Välillä kodin keskeneräisyys alkoi nyppiä pahasti. Vähitellen viimeisetkin tavarat ovat kuitenkin ajautumassa paikoilleen - kunhan ensin löytäisivät omat paikkansa.

Tällä viikolla on ollut muutama kylmä aamu. Olin lähdössä fillarilla töihin ja tempaisin auki eteisen lipaston keskimmäisen laatikon; sen, jossa lapaset ja hanskat ovat olleet ainakin kymmenen vuotta.

Mutta eivätpä olleet nyt. Olin tietysti pakannut huivit ja hanskat muuton aikaan johonkin, mutta mihin?? Muutama minuutti kiivasta hakemista, kunnes keksin vaatehuoneen ylähyllyltä pari suljettua pahvilaatikkoa. Ensimmäisestä löytyi kuuden hengen kahvikalusto käsinmaalattua, syvän liilanväristä kultareunaista posliinia (??!!) ja toisesta laatikosta sitten kaivatut lapaset.

Lapaset on nyt sitten viikattu siististi siihen eteisen lipaston keskimmäiseen laatikkoon. Kahvikalustokin (mistä se on meille tullut??) pääsi esille kirjahyllyyn lasiovien taakse. Eilen tartuin myös monta kuukautta olohuoneen nurkassa lojuneeseen pahvilaatikkoon. Siinä oli koriste-esineitä, joista en oikeastaan enää edes pidä, mutta joista en toisaalta raatsisi luopuakaan. Ne päätyivät myös kirjahyllyyn, mutta ovat maitolasiovien takana katseilta piilossa.

Tässä kuussa on sisustukseen mennyt rahaa niin että tili ja visa vinkuvat. Pari viikkoa sitten miehen digiboksi sanoi sopimuksen irti ja pimeni totaalisesti. Päätimme siirtää olkkarin digiboksin miehen huoneeseen ja hankkia olohuoneeseen jotain parempaa. Ostin Gigantista sitten saman tien kunnollisen 26 tuuman taulutelevision ja tallentavan digiboksin. Maksoivat yhteensä vähän vajaat 1400 euroa. Ja pakko sanoa, että voi vitsi että on ihana yhdistelmä!! Meillä ei ole koskaan ollut kunnollista telkkaria, vaan kaikki telkkarit ovat olleet 14:n tai 16:n tuuman ruutuja. Olenkin katsonut televisiota pitkästä aikaa melko paljon ja nauttinut siitä. Samalla myös sohvahankinta on osoittautunut juuri sellaiseksi kuin kuvittelinkin. Sohva on niin syvä, että siihen saa viritettyä monipuolisia löhöämisasentoja.

Kylpyhuoneeseen hankin ihanan lapsellisen suihkuverhon, jossa on sarjakuvakoiran näköisiä koirannaamoja rivissä. Päädyin verhoon lähinnä siksi, että se oli tarjolla olleista malleista ainoa, jossa oli samoja ruskeita sävyjä kuin vanhassa puuovessa ja laattalattiassa. Mies on työmatkalla eikä ole nähnyt verhoa vielä, mutta arvaan että se naurattaa häntä suuresti. Minusta ainakin on hauska käydä aamulla suihkussa hilpeiden koiranilmeiden kera.

Eilen pistäydyin Anttilassa ja törmäsin VM-carpetin esittelijään. Esillä oli kauniita vaaleita pörrömattoja. Edullinen tarjous oli voimassa vain eilisen, joten siihenhän piti tarttua heti. Olohuoneessa on nyt iso luonnonvalkoinen nukkamatto, joka on aivan upea! Kelpaa siinä talvella kelliä - takan edessä karvalankamatolla...

Keittiön kirkkaanoranssi seinä on myös aika kiva. Eräänä aamuna menin silmät sikkarassa napsauttamaan kahvinkeitintä päälle, kun aamuaurinko paistoi vielä sen verrän itäkoillisesta että se juuri ja juuri heitti valokiilan suoraan oranssiin seinään. Koko keittiö vallan hehkui ja kylpi mahtavan lämpöisessä valossa! Ei huono päivänaloitus sekään. Jääkaapin ovessa on tarjolla jääkaappirunoutta ja toisinaan unohdunkin sorvailemaan oveen kotikutoista tankaa.



Yläpuolellamme asuva huonekalujen siirtelijä on hiukan rauhoittunut, vaikka tänäkin aamuna hän tuntui puuhailevan jotakin puoli kuuden aikaan. Siivosi, ilmeisesti. Siis sunnuntaiaamuna klo 5.30! Yritän suhtautua asiaan kuitenkin zeniläisellä tyyneydellä.

Tämä alkaa olla tosiaan koti, jossa viihdymme. Verhot ja lamput pitäisi tosin vielä kiinnittää paikoilleen, samoin taulut ja seinävaatteet. Mutta ne ehtii myöhemminkin. Tulkoon vain talvi, me käperrymme sohvaan telkkarin ja takan ääreen ja upotamme varpaat karvalankamattoomme......

Syyspuuhia

Voittoni Haloefektin blogin kyselyarvonnassa saa omatuntoni hiukan pistelemään. Tämän blogin päivitys on jäänyt aika vähälle. Toisaalta blogi alkaa ollakin elinkaarensa loppupäässä, sillä sen alkuperäinen tarkoitus oli purkaa pintaremontin aiheuttamia tuntoja. Lopulta tuo remppa jouduttiin teettämään vieraalla, joten se siitä.

Etukäteen ajattelin, että ihanassa kodissamme on pakko olla jotain kamalasti vialla - ei tällaista paratiisia voi olla olemassakaan. Vitsailin, että yläkerrassa asuu varmaan kanta-astujat ry:n perustajajäsen tms. No ei asu kanta-astujaa, mutta asuu huonekalujen siirtelijä. Palaan tähän myöhemmin, mutta on sanottava jo nyt, että hermo on hetkittäin kireällä...

Kirjahylly on jees, mutta verhot ja lamput puuttuvat edelleenkin paikoiltaan. Ensin mainitut eivät ole ongelma, mutta kieltämättä illat alkavat olla aika pimeitä ja keittiössä lamppu olisi jo ihan kiva, että näkisi mitä syö. Suihkuseinämä tuli lopultakin eilen - olenkohan muistanut edes kertoa, että ensimmäinen asennettu seinämä oli vääränmittainen ja se jäi lattiakaivon päälle niin, ettei kaivoa voinut edes puhdistaa. Nyt seinä on siis ok, ja lopultakin kylppäriin voisi hankkia allaskaapinkin, jotteivät pesuaineet ja varavessapaperirullat pyörisi pitkin lattioita.

Olkkarista ei tullut sitten tippaakaan sen näköinen, kuin mitä kuvittelin. Ei tod. Ja makuuhuoneen liinavaatekaappi sijoittuu niin huonosti, että lyön varpaat siihen joka aamu. Se on siis vielä mietittävä.

Olen pohtinut sitä, että maalaisin olohuoneen harmaaseen seinään sapluunalla himmeitä kuvioita, jotka eivät välttämättä erottuisi värillään, vaan esim. kiiltävyysasteellaan alkuperäisestä maalipinnasta.

Sohva on loistava. Siinä on ihana nukkua päiväunet (silloin, kun yläkerran huonekalunsiirtelijä antaa myöten).

Pesänrakennukseen kuuluu ehkä sekin, että keittiön liedellä porisee omenalohkoja; säilön tutulta saatuja omppuja talveksi. Kuin Veikko Huovisen Hamsterit konsanaan!!

Toinenkin kuva Halolle...

..joka ei liity remppaan ollenkaan, mutta pakko laittaa oma kissaotos tältä kesältä. Tässä nukkuu savolainen Kerttu-kissa, ikä n. 2 kk:


Kuvanoton innoittajana toimii siis Haloefektin upea blogi.

Edit: Haloefektin kommentti palautti mieleeni yhden ottamani kuvan, jossa Kerttu monottaa äitiään kylmänviileästi päin kuonoa. Kuva on epätarkka, mutta huomaa silti äitikissan ikenenvilautus ja Kertun takatassun vauhdikas liike!

Kohta lähtee...

...nimittäin rahat tililtä. Kävin tänään tilaamassa kirjahyllyn! Huoh! Helpotus on lähes yhtä suuri kuin keväällä, kun sain sohvan tilatuksi. Kuukausien pähkäily on nyt päätöksessään.

Päädyin lopulta sittenkin Lundiaan. Alunperin olin ajatellut valkoiseksi lakattua puukirjahyllyä, mutta tilasin nyt kuitenkin ns. jalopuusävyisen (eli suomeksi sanottuna ruskeaksi lakatun) kirjahyllyn. Sävy on ihan kaunis, mutta en yhtään osaa kuvitella, miten hyvin tai huonosti se tänne sopii. Laskun loppusumma kyllä nosti hiukset pystyyn, mutta täytyy jakaa summa kaikille niille vuosille, joita aion hyllyä käyttää. Valmiiseen mallistoon (puusepän sijasta) päädyin myös siksi, että voin myöhemmin hankkia lisää osia kirjahyllyyn tai ehkä jopa erillisen vitriinityyppisen pienen kaapin. Aiemmin kaavailemani Roma tipahti laskuista paitsi rakennusmateriaalinsa (mdf-levy) myös tilanpuutteen takia; TV-tason yhteyteen olisi sopinut vain vähän hyllytilaa kirjoille ja olisin joutunut hankkimaan erillisen kirjahyllystön. Sen leveys olisi ollut 150 cm, eikä se olisi kunnolla mahtunut suunnittelemaani paikkaan.

Tilaamani hyllykkö muistuttaa hyvin paljon tätä. Toimitusaika on parisen viikkoa ja loppusummassa on mukana myös kuljetus- ja kasauspalvelu. Oikeasti hinta oli vielä korkeampi, mutta sanoin yksinkertaisesti että asennuksen kanssa loppusumma menee kipurajan yli ja taidan koota hyllyn itse. Myyjä antoikin asennukseen reilun alennuksen ja hinta on nyt sitten tasan kolme tonnia. Laskun maksun jälkeen olen ihan täysin rahaton, sillä kaikki asuntolainan maksamisen ohessa kokoon raapimani säästöt ovat menneet olohuoneen sisustukseen. Mutta ei harmita, sillä juuri siihen olen rahoja säästänytkin. Täytyy vain toivoa, ettei auto hajoa tai tule muita suuria menoja...

Mahtavaa että toimitusaika on vain pari viikkoa. Kunhan hylly on pystyssä, niin voin oikeasti toivoa pääseväni eroon lopuista pahvilaatikoista keittiössä ja olohuoneessa. Työkavereita ja tuttuja voi sitten jo ruveta kutsumaan tupaantuliaisiin.

Omaan työhuoneeseeni kaavailemani lukutuoli saa nyt odottaa kauan kaupassa uusien säästöjen kertymistä. Mutta ihan hyvä näinkin, saanpahan rauhassa suunnitella ja haaveilla...

Kotona

Kyllä on sitten mukavaa olla omassa kotona! Vietin lähes kolme viikkoa lomaa muualla Suomessa ja pieni ikävä oli koko ajan tänne uuteen asuntoon. Heti kun viimeisenä lomapäivän aamuna sain toisen silmän auki, niin pukkasin miestä kylkeen - nyt lähdetään kotiin! Olen ollut kotona (ja töissä) jo viikon, mutta en ole malttanut edes päivittää blogia vaan hissuttelen iltaisin huoneesta toiseen ympärilleni katsellen, tai sitten löhöilen uudella sohvallamme.

Täällä on vielä hurjan paljon keskeneräistä. Oman työhuoneeni järjestäminen on vielä ihan alkutekijöissään; tavarat on vain nosteltu seinustoille odottamaan lopullista sijoituspaikkaa. Olen pohdiskellut mm. kirjoituspöydän paikkaa. Alkuperäinen ajatus oli sijoittaa se peräseinälle ja lukunojatuoli ikkunan eteen. Muuttopäivänä laitoin kuitenkin kirjoituspöydän ikkunan eteen, koska ajattelin voivani katsella maisemaa samalla kun naputtelen koneella. Ratkaisu ei sittenkään osoittautunut kovin hyväksi, sillä aurinko häikäisee ja tietokoneen ruutua on inhottava tirkistellä vasten valoisaa ikkunaa. Palannen siis suunnitelmaan A. Sekasotkun kruunaavat seinään nojaavat irralliset kirjoituspöydän kaapinovet, koska saranoiden ruuvit katosivat muutossa (irrotin ovet pöytää hioessani ja lakatessani). Onneksi löysin ruuvipussukan pari päivää sitten ja pääsen kasaamaan pöydän valmiiksi.

Kirjahyllyasia tuottaa paljon päänvaivaa. Aikomuksena oli sijoittaa musta sohva valkoiselle takkaseinustalle ja valkoinen kirjahylly vastapäiselle, harmaaksi maalatulle seinälle. Sohva kuitenkin varjostaa ikävästi takkaa ja toisaalta vastapäisellä seinällä ei ole antennipistoketta tv:tä varten, joten joutuisimme siis vetämään johdot listojen ali (sen takia jalkalistatkaan eivät ole vielä paikoillaan). Mies ehdottikin, että sohva olisi oviseinällä ja kirjahylly takanpuoleisella seinällä. Tämä tietystikään ei sovi yhtään yhteen seinien maalauksen kanssa... ;D Sitä paitsi mieleistä kirjahyllyä ei vain löydy. Lähes kaikki valkoiset kirjahyllyt on tehty mdf-levystä, jota en kyllä osaa pitää kovin suuressa arvossa. Vepsäläisen myyjä tosin sanoi, että se on hyvää ja tukevaa ja kestää notkumatta kirjojen painon eikä murene ruuvatessa. Pitkän jahkaamisen jälkeen suosikiksi on noussut Sopen Roma-hyllystö. Pyysin tarjouksen TV-taso/kirjahylly-yhdistelmästä sekä yhdestä vitriinistä. Näiden kahden hyllykön hinnaksi tulisi noin 2700 euroa (hinnasta on jo vähennetty 15 prosentin alennus). Minusta se on aika paljon. Työkaveri ehdotti kierrosta puusepänfirmoissa ja arveli, että samalla rahalla saisin jo melkein teetettyä mieleisen kirjahyllyn. Mutta kun en edes oikein tiedä, mikä se minun mieleiseni hyllykkö olisi!!

No, pitää vielä miettiä. Mietin asiaa, kunnes olen varma. Kuten olen todennut, niin sisustaminen ei ole intohimoni, joten hankin nyt sellaiset kalusteet, joiden kanssa jaksan elää (ja toivon miehenkin jaksavan) vähintään kymmenen vuotta tyytyväisenä.

Putkiremontti etenee naapurirapussa ja rälläkkä raikuu arkisin seitsemän jälkeen. Meiltä puuttuu vielä mm. suihkuseinä ja allaskaappi. Kylppäritavarat on vain kasattu yhteen nurkkaan ja me käymme toisessa nurkassa suihkussa ja yritämme olla roiskuttamatta vettä joka paikkaan. Olohuoneen lattialla on vielä muutama iso pahvilaatikko. Yhdessä on häälahjaksi saatu mäntypuinen seinäkaappi. Sille ei löydy paikkaa tästä kodista, mutta poiskaan sitä ei viitsisi antaa eikä vinttiinkään mahdu. Keittiössäkin on pari pahvilaatikkoa, jossa on maljakoita ym. astioita, jotka olin ajatellut laittaa näkyville kirjahyllyyn tai vitriiniin. Ja suurelle laatikolliselle hyväkuntoisia Aku Ankkoja (se oli yksi tapa purkaa kolmenkympin kriisiäni) pitäisi keksiä myös loppusijoituspaikka. Voi kääk!!

Verhot ja lamput puuttuvat vielä ihan kokonaan. Seinämaalari sitä paitsi tasoitti kaikki verhotangoista jääneet kolot niin kauniisti, ettei oikein edes tohtisi ruveta porailemaan seiniin uusia reikiä. Taulujakaan ei tietenkään ole ehditty ripustella, enkä ripustakaan ennen kuin uusi kirjahylly on löytynyt ja löytänyt paikkansa. Vaatehuoneen oviaukossa ei ole ovea eikä verhoa, joten koko garderobimme on näkyvillä kenelle tahansa kiinnostuneelle, joka pistäytyy makuuhuoneessamme.

Makuuhuoneen järjestykseen en ole oikein tyytyväinen. Huoneen sähköpistokkeet on sijoitettu tosi hankalasti keskelle ehyitä seiniä, joten niiden eteen ei oikein voi laittaa liinavaate- tms. kaappeja. Sitäkin pitää vielä miettiä - kylläpä sitä mietittävää minulla riittääkin!!

Mutta summa summarum - tämä on ihanaa. Asunto on tilava, väljä ja rauhallinen. Aiemmassa kaksiossamme tiesimme koko ajan, missä toinen oli; vaihtoehtoja oli vähän ja joka paikasta näki tai kuuli joka paikkaan. Tässä kodissa on mahdollisuus tilaan ja omaan rauhaan milloin vain. Oma koti on parhautta!

Toinen nukuttu yö

Ja se sujui lähes yhtä sikeissä merkeissä kuin ensimmäinenkin. Tänään kello soi vasta seitsemältä... Sinällään kelloa ei ehkä tarvitsisi edes laittaa soimaan, sillä putkiremontti jatkuu edelleen osassa meidän rapun asuntoja ja on juuri alkanut naapurirapun asunnoissa. Rälläkän reipas ääni herättää yleensä viimeistään puoli kahdeksalta.

Alla olevassa kuvakollaasissa on muutama näppäys juhannukselta. Mies pesee vaatehuoneen seinää. Tuli takassa vastaa juhannuskokkoamme. Hiilloksella kypsyi kuin itsestään maissintähkiä ja makkaraa. Salaatin, oluen ja rasvattoman maidon kera nautittu juhannuspiknik vastalakatulla tammiparketilla hakee vertaistaan.

Yöllä heräsin ja kävin vessassa. Olen kymmenen vuoden ajan kulkenut tutuksi käynyttä reittiä silmät kiinni. Nyt jouduinkin raottamaan toista ja välillä molempia silmiä välttyäkseni kolhimasta itseäni ovenpieliin. Oli myös hiukan hämmentävää huomata, että yritin poistua vessasta oven saranapuolelta. Hetki päänraavintaa, kunnes tajusin, että entisen vessamme ovi avautui toiselta puolelta. Selviydyin kuitenkin matkaltani onnellisesti takaisin vuoteeseen ja nukahdin välittömästi.

Liikenteen melu makuuhuoneemme ikkunan takana on aika voimakas (verrattuna siihen, mihin olemme tottuneet), sen huomaa heti kun avaa ikkunan. Toistaiseksi melu ei ole häirinnyt untamme ja toivottavasti niin ei käykään.

Kun eilen tulin pakkaamaan viimeisiä tavaroitamme tänne vanhaan asuntoon, niin heti ovea avatessa tuli tuttuuden tunne - oman kodin tuoksu. Kun tänään tulin hakemaan vielä eilisiä pyykkejä ja polkupyörää pyörävarastosta, niin tuoksu ei enää olekaan tuttu. Asunto on valoisa ja viihtyisä, mutta ihan tyhjä. On vähän koditon olo.

Nyt kone sulkeutuu ja seuraavan kerran se avautuu joskus heinäkuun loppupuolella, kunhan laajakaista on siirtynyt uuteen kotiin ja lomat on pidetty.

Ensimmäinen yö uudessa kodissa takana

Tai oikeastaan toinen. Yövyimme loppiaisena tyhjässä asunnossa ja paistoimme makkaraa takassa. Mutta nyt nukuttiin ihan oikeasti omassa sängyssä makuuhuoneessa. Ja nukuttiin todella hyvin. Johtuisikohan se siitä, että viimeisen viikon aikana en ole tainnut nukkua yhtään yli kuuden tunnin yötä? Hullu mies laittoi täksikin aamuksi kellon soimaan jo kuudeksi. Aamukahvin jälkeen tulin tänne vanhaan kotiin pakkaamaan viimeiset tavarat, sulattamaan pakastimen ja siivoamaan jälkiä. Päivä on taas vierähtänyt niin, että olen ollut täällä syömättä ja juomatta koko päivän. Join siis aamukahvit ennen seitsemää ja nyt kello on yli kuusi illalla. Istun aivan tyhjän makuuhuoneen lattialla läppäri sylissä ja bloggaan.

Aamulla hain Hesarin kynnykseltä ja näytin sitä miehelle. "Kyllä me täällä asutaan!". Kaiken kaikkiaan fiilis on jo vähän parempi, vaikka kesken pahimman uurastuksen mieli kävi jo melko matalalla.

Kamerassa on kuviakin, mutta en jaksa ruveta niitä siirtämään tänne. Netti katkeaa kohta ensiksi muuton, sitten lomailun takia. Loppukuusta ehkä luvassa päivitystä.

Blogikin alkaa olla loppusuoralla, sillä tämän tarkoitushan oli lähinnä olla päiväkirja meidän pintaremontista. Suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan; suurin muutos taisi olla se, että itsetehdyn remontin sijasta jouduimmekin turvautumaan ammattilaisen apuun. Lopputuloksen nähtyäni olin siitä vain tyytyväinen. Syvänpunainen työhuone, oranssi keittiö, harmaa makuuhuone - näyttää ihan kodikkaalta. Voiko sitä enempää toivoa?

Rankkaa

Juuri tällä hetkellä ajatus uudesta kodista ei tunnu kovin hohdokkaalle. Olen lopen uupunut pakkaamiseen ja koko muuttorumbaan. Luulin, että muutto olisi helppo koska voisimme muuttaa vähitellen, "kaikessa rauhassa". Ja pyh!

Vietin koko kauniin juhannuksen neljän (tai oikeastaan kahdeksan) seinän sisällä luututen, pyyhkien, pakaten ja purkaen. Astiat on nyt kutakuinkin sijoiteltu uusiin kaappeihin. Jauhokaappi tuottaa todellisia ongelmia; uuden kodin ainoa kuivatavaroille sopiva kaappi on puolet nykyisestä, eikä mauste- ym. tilpehöörikaappia ole ollenkaan. Vaatehuoneessa puolestaan on noin 80 cm:n tanko sellaisille vaatteille, joita säilytetään vaateripustimessa. Ei mahdu, ei millään.

Uusi sohva tuli eilen. Näyttää hyvältä ja toimii kutakuinkin kuten ajattelin. Tosin se varjostaa takkaa enemmän kuin luulin. Entisöity pieni vaalea sohvakalusto ei näytäkään oikein mahtuvan olohuoneen toiseen päähän. Vaikutelma on ahdas.

Keittiön melamiiniovissa olevia vanhoja rasvatahroja ei saa pois Sinolillakaan, vaikka jostain luin että sitä kannattaisi kokeilla. Kokeiltu on. Ovissa on yhä laikkuja.

Sinituotteen staattinen liina toimii hyvin. Ostin hetken mielijohteesta paketillisen noita liinoja juhannusaattoaamuna. Pyyhkäisin liinalla olohuoneen vastamaalattua seinää vähän kuin kokeeksi... ja valkoinen liina muuttui aivan keltaiseksi puupölystä. Kaikki, siis aivan kaikki vastamaalatut seinät ja katot piti pyyhkiä monitoimimopilla. Aika monta liinaa muuttui keltaiseksi.

Inhoan siivoamista ja siksi siivouskaapista löytyykin kunnollinen moppi, lastoja, mikrokuitu-, pöly-, tomu- ym. liinoja. Siivoaminen huonoilla välineillä ei ole omiaan parantamaan siivousfiilistä.

Apropos, tähän väliin sananen mikrokuituliinasta. Pesin juhannusaattona uuden kodin jääkaapin ja pakastimen käyttäen tavallista sifonettia ja laimeaa puhdistusainetta. Jääkaapin ovessa oli ilmeisesti muinaisesta tarrasta jäänyt sitkeä liimatahra, joka tuntui kaikesta hankaamisesta vain tarttuvan tiukemmin kiinni oveen. Hinkkasin sitä kuivalla ja märällä sifonetillä, talouspaperilla, pesuaineella ja ilman. Talouspaperin kuviosta tarttui punaista väriä liimaan ja tahra oli jo todella ruma. En kaipaa mitään musteläiskätestiä jääkaapin oveen! Lopulta kaivoin esiin mikrokuituliinan, kostutin sen nurkkaa vedellä, hieraisin tahraa - ja simsalabim! Kolme sekuntia, ja tahra ovessa oli siirtynyt tahraksi mikrokuituliinan nurkkaan. Ihme!!

Entä mitä muuta? Viiden kuukauden fysioterapiassa ramppaaminen pyyhkiytyi juhannuksena olemattomiin, sillä niska meni uudestaan jumiin enkä pysty enää kantamaan enkä nostamaan mitään. Kaiken kiireen keskellä kävin eilen kaularangan röntgenissä ja tänään menen hermoratatutkimukseen. Mies on kantanut joka ikisen pakkaamani laatikon, lampun, romppeen ja väkertimen sanallakaan valittamatta. Hän on kantanut joka ikisen taakkansa kolme kerrosta alaspäin (ei hissiä), pakannut ne autoon, ajanut uuteen kotiin ja kantanut jälleen laatikot, pussit ja nyssäkät kolme kerrosta ylöspäin (ei hissiä). Kumppaneista parhain!! Eilen illalla minäkin lopulta tunnustin ääneen sen, jonka muut ovat tienneet jo kauan; minulla on aika paljon kenkiä. Tunnustuksen kuultuaan mies kysyi, voisiko saada sen kirjallisena. Muuten hän ei ole sanallakaan kommentoinut turhakkeitteni paljoutta. My man!!

Olemme nukkuneet vain muutamia tunteja yössä jo monena yönä. Päivät ovat venyneet yleensä niin, että vuorokausi on jo vaihtunut kun menemme nukkumaan. Ja esimerkiksi tänään kello soi kuudelta, sillä muuttomiehet tulevat muutaman tunnin kuluttua kantamaan huonekalut asunnosta toiseen.

Olen tosi väsynyt ja niska/olkapää on tosi kipeä. En pysty nukkumaan kunnolla kaikesta uupumuksesta ja buranasta huolimatta. Soitin eilen aamulla varatakseni ajan hermoratatutkimukseen ja minulle tarjottu aika oli vasta neljän viikon kuluttua. Ei ehkä olisi kannattanut soittaa ajanvaraukseen ennen aamukahvin juomista, sillä tarjotun ajan kuullessani purskahdin itkuun. Tilanteeni kuultuaan ajanvaraaja laittoi minut ykköseksi siltä varalta, että tulisi jokin peruutus. Ja onneksi se tuli - pääsen tutkimukseen siis tänään.

Tämä muutto tekee minut hermoraunioksi - jopa ihan kirjaimellisesti...

Tammiparkettia

Tuo yhdyssana kuulostaa jotenkin porvarilliselta. Suorastaan ökyporvarilliselta. "Olohuoneessa on kiiltävä tammiparketti."

Parkettimies on tehnyt aivan upeaa työtä. Hän on hionut viisikymmentä vuotta vanhan kolhuparketin ja lakannut sen upean kiiltäväksi lattiaksi. Kaunis!!

Tässä on pari kuvaa olohuoneen harmaasta ja työhuoneen karmiininpunaisesta seinästä sekä olkkarin lattiasta.


Tässä sitten vähän keittiön ärtsyä oranssia!!!

Iiks!!

Ihan lyhyesti: kiinnitimme eilen illalla lattialistoja makuuhuoneisiin, joissa on hyväkuntoiset laminaatit lattioissa; niitä ei siis tarvitse hioa. Laitoimme myös keittiönkaappien ovet paikoilleen. Ovet piti irrottaa ennen putkiremonttia, jotteivät ne kolhiutuisi remontin tiimellyksessä. Meidän keittiö näyttää nyt ihan - keittiöltä!! Valkoiset laatat ja pyökinvärinen taso yhdistettynä vanhoihin kermanvalkoisiin kaappeihin näyttää jopa ehkä paremmalta kuin uskalsin kuvitella. Ne tasapainottavat mukavasti vastapäistä kirkkaan oranssia seinää.

Siivosin ja pesin eilen kaappeja, ja tänään kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen oli vielä pakko mennä pyyhkimään ja laittamaan paikoilleen loput kaappien hyllyistä. En millään olisi jaksanut, mutta kummasti vain fillarin etupyörä alkoi vipattaa uuden kodin kohdalla...

Huomenna pääsisi jo kanniskelemaan astioita kaappeihin ja vaatteita komeroihin muuten, mutta parkettimies saapuu hiomaan ja lakkaamaan eteisen ja olohuoneen lattioita. Pariin päivään siellä ei siis voi pistäytyä. Mutta perjantaina ehkä...

Ja sitten täytyy ottaa vähän kuviakin ärtsyistä ja vähemmän ärtsyistä seinistä.

Tämä hymy. Se taitaa olla lähipäivinä ihan krooninen. Uusi koti on kiva!!

Oranssi piristää ihmeesti!

Jaffan slogan on tällä hetkellä runsaasti näkyvillä katukuvassa. Lieneeköhän se vaikuttanut alitajuntaani, kun valitsin keittiöön värisävyä. On meinaan oranssi. Tai oikeastaan ORANSSI! Meidän keittiö näyttää ihan Aurinkomatkojen neuvotteluhuoneelta! Eilen näin sen eka kerran ja kieltämättä leuka loksahti. Vaikka väri oli täsmälleen se, minkä valitsinkin, niin lopputulos oli kuitenkin aika....hmm, en käytä sanaa "yliampuva" mutta ainakin ylenpalttinen. Oranssi heijastaa väriään koko keittiöön ja myös eteiseen saakka. En arvannut, että väri on niin voimakas.

No, eilisillan nikottelun jälkeen kävin katsomassa seinää tänään uudestaan. Toisella katsomiskerralla seinä näytti jo aika kivalta. Siihen vaikuttaa varmaankin myös se, että astianpesukone oli asennettu takaisin paikoilleen ja lattioilta oli poistettu monta kuukautta olleet suojapahvit ja -levyt. Keittiö ei ollut enää niin sotkuisen ja epäsiistin näköinen, vaan se alkaa olla lähes valmis - tosin keittiönkaappien ovet puuttuvat vielä, samoin tietysti kaikki huonekalut.

Mutta silti käyttäisin keittiöstämme sanaa "ärtsy", jollaiseksi Haloefekti nimitti mustikkamaidon väristä seinää. Onneksi olo- ja makuuhuone ovat hillityn ja hallitun harmaita. Ja eteinen pelkistetyn maalarinvalkoinen.

Ja tulevan oman huoneeni takaseinähän on sitten syvänpunainen. Se ei ollutkaan sävyltään ihan niin lämpimänpunainen kuin luulin, vaan on oikeastaan lähes karmiininpunainen.

Olen itse asiassa yllättänyt itseni täydellisesti näillä värivalinnoillani. Tähän saakka olen käyttänyt kaikessa murrettuja ja vaaleita sävyjä. Nyt meillä on kirkkaan oranssi keittiö, karmiininpunainen työhuone ja musta sohva. Ihan jänskää huomata, että keski-ikä ei ole ihan vielä harmaannuttanut elämääni!

PS. Putkimiehet ovat tehneet kylpyhuoneremppaa koko talven ja juuri tänään (kun ovat ottaneet sieltä kaikki suojapahvitkin pois) rikkoivat kylpyhuoneen oven lukon! Vanhanaikainen "kahva ylös"-lukko, miten ihmeessä ne ovat saaneetkin sen rikki?!? No, lupasivat hoitaa asian kuntoon, mutta harmittaa kuitenkin. Saisi olla mahdollisimman alkuperäisen oloinen lukko eikä mikään uudenaikainen kotkotus...

Harmaata vai sittenkin pinkkiä?

Maalari oli aukaissut tänään purkin, jossa oli olohuoneen seinään tarkoitettua maalia. Kauhistuneena hän soitti miehelle ja pyysi jompaakumpaa tulemaan tarkistamaan, onko maali varmasti oikean väristä, sillä purkki näytti olevan täynnä vaaleanpunaista mönjää! No, mies meni katsomaan ja soitti minulle todeten, että kyllähän se vaaleanpunaiselta näytti, vähän violettiin vivahtavalta pinkiltä. Muistutti kuulemma mustikkamaitoa.

Sanoin, että vedetään maalit seinään ja katsotaan, miltä se näyttää kuivuttuaan. Vähän jänskätti kyllä, kun töiden jälkeen menin katsomaan lopputulosta. Seinä oli kauniin ja lämpimän harmaa, vivahti tosin aavistuksen violettiin. Kaunis! Maalarikin oli hyvin tyytyväinen tasaiseen ja näyttävään lopputulokseen. Makuuhuoneen samalla maalilla maalattu seinä oli vielä kostea ja sellaisena tosiaan selvästi mustikkamaidon violetti. Maalari vetäisi näytteeksi pari vetoa oranssia keittiön seinään - olihan se aika kirkasta. Etsimättä tuli mieleen Huoneistokeskuksen oranssien autojen väri. Mutta toivottavasti sekin kuivuessaan tummuu hiukan murretuksi okran sävyksi. Työhuoneen seinä on vielä kokonaan maalaamatta; saa nähdä, millainen punainen siitä purkista paljastuu.

Seinät on tasoitettu ja maalattu niin kauniisti, ettei millään hennoisi porata niihin reikiä ja ripustaa tauluja.

Mies varasi muuten tänään myös muuttoauton ja -miehet. Suurimman osan tavaroista (astiat, vaatteet, kirjat ym.) kanniskelemme vähitellen lähimmän kahden viikon aikana, kunhan makuu- ja työhuoneet on maalattu ja pääsemme laittelemaan tavaroita kaappeihin. Muuttoapua tarvitsemme vain suurimpien huonekalujen viemiseen. Näiden tavaroiden muuttopäivä on juhannuksenjälkeisenä tiistaina.

Ai niin, keittiöön oli nyt laitettu jo valkoiset laatat, mutta ne oli vielä saumaamatta. Hyvältä näytti joka tapauksessa!

Sohva on tullut!!

Lähdin kaikessa kiireessä kahdeksan maissa piipahtamaan uudella asunnolla katsomassa, miten maalausurakka on edennyt. Maalarit näköjään tekevät työnsä perusteellisesti - pohjustavat ja tasoittavat seinät ja katot viimeisen päälle ennen pohjamaalausta ja maalausta. Jokainen kerros tarvitsee tietysti myös kuivumisajan. Katot ja osa seinistä oli jo saanut maalarinvalkoisen värin, mutta esimerkiksi olohuoneen seinä oli vasta harmaalla tasoiteaineella vedetty. Säpsähdin ensin, että tuollainenko siitä tuli; seinän lopullisenkin värin on tarkoitus olla harmaa, mutta ei toivottavasti ihan niin ankea kuin miltä tasoiteaine näytti...

Keittiön taso on siis paikallaan ja vanhat kaakelit piikattu pois. Juuri kun olin räpsimässä kuvia, puhelin soi ja reipas nuori naisääni ilmoitti sohvani saapuneen! Se pitäisi käydä vain maksamassa ja saisin sen kotiin kuljetettuna. No, liike lupasi että asia voi jäädä ensi viikkoon, sillä parketin kimppuunhan päästään vasta aikaisintaan alkuviikosta. Mutta ihan hurjaa, että oikeasti kahden viikon kuluttua muutto alkaa olla takanapäin! Tuntuu, että remontin valmistumista ja muuttoa on odotettu ja odotettu iät ajat ja nyt se onkin ihan juuri valmistumaisillaan!

Maalausvalmisteluja

Maalari esitti työlleen jättimäisen hintalapun mutta vastapainoksi lupasi aloittaa työt huomenna puolilta päivin. Itse asiassa urakka saataisiin tehdyksi varmaankin vielä tällä viikolla.

Töiden jälkeen painelin uuteen asuntoon, jossa mies oli jo tyhjennellyt sinne kantautunutta rompetta vintille, parvekkeelle sekä vaatehuoneeseen; näihin tiloihin maalaushurrikaani ei yllä. Huoneiden tyhjennyksen jälkeen rapsimme listat ja kynnykset irti, jotta kaikki olisi valmista maalareiden pohjustustyölle.

Itse maalien valinta tapahtui sitten ennätysajassa. Etukäteen olin miettinyt, mitä värejä käyttäisin missäkin huoneessa ja millekin seinälle, mutta sävyjen määrä kyllä säikäytti. Pelkästään harmaita sävyjä oli toistakymmentä! Minun työhuoneeni takaseinästä tulee syvän punainen. Oli hauska huomata, miten kahdesta ensisilmäyksellä ihan samanlaisesta punaisesta erottui juuri se oikea sävy, kun nostin maaliliuskat työhuoneen seinälle. Toinen oli selvästi hienonhienosti sinertävä ja kylmä punainen, kun taas toinen oli sävytetty sointumaan yhteen lämpimän keltaisen ja mustan kanssa. Valinta oli nopeasti tehty ja osui jälkimmäiseen punaiseen. Olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen tulee lämmintä harmaata maalarinvalkoisen seuraksi, keittiönseinästä puolestaan tulee hitusen okraan vivahtava lämmin oranssi.

Ja se keittiöntaso oli lopultakin saapunut! Se nojasi vielä aaltopahviin käärittynä olohuoneen seinään, mutta eiköhän se siitä vähitellen päädy paikalleen keittiön pitkälle seinälle!

Kolo

Irrottelin tänään seinistä nauloja ja verhonpidikkeitä. Joka ruuvin ja naulan paikalle jäi kammottavan ammottava kolo. Mahtaakohan seinissä olla lainkaan betonia hiekan seassa? Jopa pieni kivi tipahti lattialle yhden propun mukana. Talon rakentajat eivät ole muurausvaiheessa hiekkaa säästelleet. Toisin on nykyisessä talossamme, johon emme ole edes viitsineet kiinnittää tauluja, koska pelkkien verhojen kiinnittäminen oli työlästä seinien kovuuden takia.

No, en halua vertailla asuntoja. Puolensa kummassakin.

Kylppäri on käytännössä valmis, vain suihkuseinä puuttuu. Keittiötäkin oli siivottu, mutta laatat ja taso puuttuvat edelleen.

Parkettimies kävi tänään. Hän ehdotti viallisten sauvojen ja laattojen vaihtoa ja koko lattian hiomista ja lakkaamista. Sovittu! Hinta nousee ehkä tuhanteen euroon, mikä on juuri ja juuri budjettimme rajoissa.

Maalarimies kävi tänään. Hän tutkaili seinä- ja kattopintoja, ehdotti tehtäviä korjauksia (mm. minun tulevan työhuoneeni seinässä on myöhemmin rakennetun lastulevyseinän ja alkuperäisen kiviseinän välissä oleva liikuntasauma, jonka hän lupasi koettaa korjata) ja oikean kiiltoisia maaleja. Tuntui ihan asiantuntevalta nuorelta mieheltä. Kuulemme hinta-arvion huomenna.

Kirjahyllyn alle kertyy tavattomasti pölyä. Huomasin tämän, kun mies oli purkanut ja siirtänyt osan kirjahyllystämme jo uuteen asuntoon. Pakko mennä vähän imuroimaan.

Sanat, joita en koskaan uskonut kuulevani...

..aviomieheni suusta: Mennään sinne Ikeaan! Kuulin ne tänään vieläpä Biltemassa, johon menimme miehen ehdotuksesta katselemaan verhotankoja. Sopivia ei löytynyt, joten vihjaisin että tuossa parin kilsan päässä on Ikea, josta kyllä löytyy tankoja ja kiskoja. Hetki ankaraa pohdintaa (ei, Biltemassa ei tosiaan ollut sopivia tankoja), ja sitten mies ehdotti Ikean-reissua ihan oma-aloitteisesti. Kävelin edellä Bilteman kassalle, jottei nauratus näkyisi. Että sain vielä tämänkin kuulla!

No, Ikeasta löytyi ihan sopivia tankoja sekä bambuverhot parvekkeelle (parvekelasimies oli muuten käynyt jo hakemassa hajonneen lasin kiinnityslistat uuden lasin asennusta varten). Kävimme myös kahdessa rautakaupassa hakemassa maaliliuskoja sekä ruuveja ja proppuja. Ja ihan ensimmäiseksi kävin hakemassa Pähkinärinteeltä kaksi yöpöytää, jotka löysin huuto.netistä! Juttuhan menee siis niin, että pari vuotta sitten ostin makuuhuoneeseen lipaston ja pienen kaapin. Viime vuonna ajattelin hankkia samaan sarjaan kuuluvat yöpöydät. Huonekaluketju oli kuitenkin lopettanut kyseisen sarjan, eikä pöytiä enää löytynyt. Vaan kuinka ollakaan, pari viikkoa sitten huuto.netiin ilmestyi myyntiin kaksi ehjää ja kolhutonta sarjaan kuuluvaa yöpöytää!! Mikä tuuri! Pöydät on nyt maksettu, haettu ja toimitettu uuteen kotiin odottamaan makuuhuoneen sisustusta.

Huomenna tulevat pistäytymään parketinhiontamies ja maalarimies. Mies pyytää heiltä arviota eteisen ja olohuoneen lattian kunnostamisesta sekä seinien ja katon maalausurakasta.

Terävää asiaa

Sain aamulla lasinsirun sormeeni, kun kaavin parvekelasin murusia parvekkeelta. Parvekelasimies kävi ottamassa mittoja, ja totesi lasilistojen olevan niin vanhaa mallia, ettei niitä enää valmisteta. Joku firman miehistä käy irrottamassa listat ja uusi lasi kiinnitetään vanhoihin listoihin. Juhannukseen mennessä homman pitäisi kuitenkin olla selvä. Hinta-arvio oli jossain kahden ja puolen sadan euron tuntumassa. Vakuutus korvannee siitä noin puolet, sillä omavastuu on 135 euroa.

Lasit ovat olleet paikallaan jo yli kymmenen vuotta, tosin kukaan ei enää oikein tunnu muistavan sitä, milloin ne on laitettu. Soitin jo kahdelle naapurille ja kyselin asennusvuotta, mutta kukaan ei ollut ihan varma. Isännöitsijäkin on ehtinyt vaihtua, joten asia ei selvinne sitäkään kautta. No, itse en ole varma siitä, asennettiinko nykyiseen kotiimme lasit kaksi vai kolme vuotta sitten - niin se aika menee.

Homma hallinnassa

Mies oli kuullut tutuntutuntuttujen kautta remonttimiehistä. Maalari soittelikin tänään juuri kun istuimme autossa pankin ulkopuolella matkalla allekirjoittamaan kauppakirjaa nykyisestä asunnostamme. Hän tulee ensi viikolla arvioimaan, mitä urakka maksaisi. Olin haaveillut maalaavani seinät itse, mutta olkapää on edelleen niin kipeä etten taida pystyä.

Minä puolestani soitin aamulla parvekelasimiehelle, joka tulee huomenna ottamaan mitat hajonneesta lasista.

Asiat etenevät. Emme enää virallisesti omista nykyista asuntoamme, vaan omistusoikeus siirtyi tämänpäiväisillä allekirjoituksilla ostajalle. Hallintaoikeutemme jatkuu kesäkuun loppuun saakka. Kehuimme kovasti ostajalle talon ja lähiseudun viihtyisyyttä.

Yksi vaihe elämäämme on tosiaan kohta päättymässä. Se tuntuu erityisen haikealta juuri tänään, kun on kesän ensimmäinen hellepäivä: ovet ja ikkunat ovat sepposen selällään ja ulkoa kantautuu lukuisien erilaisten lintujen laulua ja sirkutusta. Kauempaa kantautuvat urheilukentällä pelaavien miesten älähdykset ja karjahdukset. Toisinaan kuuluu puhetta tai naurua, kun joku kävelee talon ohi puhuen samalla kännykkään. Ihania, kotoisia, kesäisiä, tuttuja lähiseudun ääniä. Tiedän, että uudessa kodissa ei tule kuulumaan samanlaisia ääniä; siellä kuuluu torilta kopinaa ja ohikulkevalta tieltä liikenteen ääniä. Mutta ehkä tilalle tulee jotakin muuta hyvää ja mukavaa.

Lähtölaskenta alkaa pian...

Työnjohtaja soitti tänään ja kysyi, pahastummeko jos keittiön taso tuleekin vasta ensi viikolla. No emmehän toki, kun emme tienneet edes odottaa sitä tällä viikolla. Sain puhelun aikana sen käsityksen, että kylppäri on aivan viimeistelyä vaille valmis ja keittiöhommatkin saataisiin muutoin tehdyksi tällä viikolla, mutta kun se mokoma ylipitkä taso tulee vasta ensi viikolla.

No hip heijaa, meille ensi viikkokin käy kyllä hyvin. Mies on itse asiassa jo sopinut parkettimiehen kanssa siitä, että tämä tulee katsomaan lattiaa ensi viikon tiistaina. Tämän kuultuaan työnjohtaja lupasi, että siihen mennessä he poistavat lattian suojapahvit ja tekevät loppusiivouksen. Keittiökin yritetään saada siihen mennessä valmiiksi. Vaude!! Kohta pääsemme oikeasti tekemään sitä pintaremonttia, jota alunperin suunniteltiin jo maaliskuulle, sitten huhtikuulle, sitten toukokuulle... Ja nyt lopulta pääsemme aloittamaan sen kesäkuun puolella!

Tässähän pitää lähteä maalikauppaan katselemaan maaleja!!

PS. Soitin tänään vakuutusyhtiöön. Ensin virkailija oli sitä mieltä, että parvekelasit kuuluvat taloyhtiön maksettavaksi. Sitten hän tarkisti asian ja totesi niiden kuitenkin kuuluvan kotivakuutuksemme piiriin. Helpotus! Mies oli nimittäin eilen illalla tavannut yhden tulevista naapureistamme, joka oli huomauttanut että lasi kuuluu osakkaan, ei yhtiön maksettavaksi. Onneksi vakuutusyhtiö oli siis lopulta samaa mieltä. Omavastuu tietenkin jää meidän maksettavaksemme - saa nähdä, jääkö yhtiölle edes mitään korvattavaa...

Hei vakuutusyhtiön täti!

Eilinen ja tämä päivä kuluivat Myyrmäessä kirpputorilla. Myynnissä oli hurjasti tavaraa aina kirjahyllystä lähtien: kirjoja, vaatteita, lamppuja, astioita, koriste-esineitä, matkamuistoja, ompelutarvikkeita, lankoja, kankaita... Oli mielenkiintoista katsoa, mikä teki kauppansa. Esimerkiksi puuvillainen virkkauslanka meni hujauksessa, samoin hajanainen määrä muita neulelankoja. Muutama kangaspalakin tuli myydyksi. Muutamalle tuotteelle tosin kävi niin, että ne päätyivät tiskin alle ja takaisin kotiin; esimerkiksi yksille verhoille taisi olla ns. tosiostaja, mutta täräytin hinnaksi kymmenen euroa. Kauppoja ei tullut ja pelastin itsellekin mieluisat verhot omaan reppuun. Niin kävi myös kermanväriselle kirjekuorilaukulle, siniselle lasilinnulle ja miehen Sydneystä tuomalle bumerangille. Hinnat eivät päätä huimanneet, sillä tarkoituksena ei ollut lyödä rahoiksi, vaan päästä eroon sinänsä käyttökelpoisesta mutta meille tarpeettomaksi jääneestä tavarasta. Joistakin esineistä kyllä pyysimme käyvän hinnan. Uuden kodin löysivät mm. Iittalan salaattikulho ja lasisarja, jotka olivat vielä pakkauksissaan. Sain ne lahjaksi vuosia sitten, mutta en pitänyt niiden väristä. Astiat olivat edelleen alkuperäisissä pakkauksissaan ja täysin käyttämättömiä. Niistä pyysin (ja myös sain) noin 80 prosenttia kaupan halvimmasta tarjoushinnasta.

Miehen urheilukirjat ja työmatkoilta tuomat pinssit olivat myös suosittuja artikkeleita. Sen sijaan vähän yllättäen myymättä jäivät kahdet hyväkuntoiset Leviksen farkut (eurolla!) ja muutama vanha mutta kohtuukuntoinen Arabian asettilautanen. Ensinmainitut päätyvät lahjoituksena seurakunnan lähetystorille tai vastaavalle; lautaset taitavat päätyä itselle kauniiksi kukkalautasiksi.

Pöydän vuokra kahdelta päivältä oli 45 euroa, ja etukäteen laskeskelin mielessäni, että aika monta rättiä saa myydä ennen kuin ollaan edes omillamme. Mutta kuinka ollakaan - ensimmäisen päivän nettotuotto (siis vähennettynä pöydän vuokralla) oli yli 160 euroa. Tämän päivän rahoja ei ole vielä laskettu, mutta todennäköisesti yli sata euroa saimme tänäänkin kasaan. Hirveän rankkaa mutta myös hirveän hauskaa! Ihmiset ovat hurjan kivoja, ja siihen vaikutti selvästi se, että meistä näki, ettemme ole ns. jobbareita tai ammattimyyjiä, vaan myymme ihan omia ja meille merkityksellisiä tavaroita. Aika moneen esineeseen tuli kaupantekijäisenä tarina: tuon mies toi Tsekistä tuliaisena, tuo oli mun lempihame (niin kauan kuin mahtui päälle), tämä on äidin virkkaama liina, tämä jakku on ostettu Hampurista, nämä koristesaippuat työkaverilta saatu pikkujoululahja jne.

Takaisinkin tuli paljon myymättä jäänyttä tavaraa. Kirjahylly on purettu osiin ja viety uuden kodin vintille. Takaisin vaatekaappiin toin pari t-paitaa, parit housut ja yhden paitapuseron - loppujen lopuksi aika vähän.

Ajattelin myydä myös yöpöytänäni käyttämän vanhan puisen pikkuhyllyn, mutta päätinkin sitten, että siitä tulee parvekepöytä - se on juuri sopivan matala jäädäkseen ikkunalaudan alapuolelle. Vein sen aamulla uuteen kotiin... ja huomasin, että yksi parvekelasi oli miljoonina muruina parvekkeen lattialla! Olisikohan lintu voinut osua siihen, en tiedä. Aika iso osa muruista oli parvekkeen lattialla, joten se viittaisi siihen että isku on tullut ulkoapäin.

Huomenna pitää sitten soittaa vakuutusyhtiöön ja kysyä, mitä kotivakuutuksemme tähän sanoo. Ehkä tämän takia on kannattanut maksaa kahta kotivakuutusta, toivottavasti ainakin...