Mies oli kuullut tutuntutuntuttujen kautta remonttimiehistä. Maalari soittelikin tänään juuri kun istuimme autossa pankin ulkopuolella matkalla allekirjoittamaan kauppakirjaa nykyisestä asunnostamme. Hän tulee ensi viikolla arvioimaan, mitä urakka maksaisi. Olin haaveillut maalaavani seinät itse, mutta olkapää on edelleen niin kipeä etten taida pystyä.
Minä puolestani soitin aamulla parvekelasimiehelle, joka tulee huomenna ottamaan mitat hajonneesta lasista.
Asiat etenevät. Emme enää virallisesti omista nykyista asuntoamme, vaan omistusoikeus siirtyi tämänpäiväisillä allekirjoituksilla ostajalle. Hallintaoikeutemme jatkuu kesäkuun loppuun saakka. Kehuimme kovasti ostajalle talon ja lähiseudun viihtyisyyttä.
Yksi vaihe elämäämme on tosiaan kohta päättymässä. Se tuntuu erityisen haikealta juuri tänään, kun on kesän ensimmäinen hellepäivä: ovet ja ikkunat ovat sepposen selällään ja ulkoa kantautuu lukuisien erilaisten lintujen laulua ja sirkutusta. Kauempaa kantautuvat urheilukentällä pelaavien miesten älähdykset ja karjahdukset. Toisinaan kuuluu puhetta tai naurua, kun joku kävelee talon ohi puhuen samalla kännykkään. Ihania, kotoisia, kesäisiä, tuttuja lähiseudun ääniä. Tiedän, että uudessa kodissa ei tule kuulumaan samanlaisia ääniä; siellä kuuluu torilta kopinaa ja ohikulkevalta tieltä liikenteen ääniä. Mutta ehkä tilalle tulee jotakin muuta hyvää ja mukavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti