Tammiparkettia

Tuo yhdyssana kuulostaa jotenkin porvarilliselta. Suorastaan ökyporvarilliselta. "Olohuoneessa on kiiltävä tammiparketti."

Parkettimies on tehnyt aivan upeaa työtä. Hän on hionut viisikymmentä vuotta vanhan kolhuparketin ja lakannut sen upean kiiltäväksi lattiaksi. Kaunis!!

Tässä on pari kuvaa olohuoneen harmaasta ja työhuoneen karmiininpunaisesta seinästä sekä olkkarin lattiasta.


Tässä sitten vähän keittiön ärtsyä oranssia!!!

Iiks!!

Ihan lyhyesti: kiinnitimme eilen illalla lattialistoja makuuhuoneisiin, joissa on hyväkuntoiset laminaatit lattioissa; niitä ei siis tarvitse hioa. Laitoimme myös keittiönkaappien ovet paikoilleen. Ovet piti irrottaa ennen putkiremonttia, jotteivät ne kolhiutuisi remontin tiimellyksessä. Meidän keittiö näyttää nyt ihan - keittiöltä!! Valkoiset laatat ja pyökinvärinen taso yhdistettynä vanhoihin kermanvalkoisiin kaappeihin näyttää jopa ehkä paremmalta kuin uskalsin kuvitella. Ne tasapainottavat mukavasti vastapäistä kirkkaan oranssia seinää.

Siivosin ja pesin eilen kaappeja, ja tänään kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen oli vielä pakko mennä pyyhkimään ja laittamaan paikoilleen loput kaappien hyllyistä. En millään olisi jaksanut, mutta kummasti vain fillarin etupyörä alkoi vipattaa uuden kodin kohdalla...

Huomenna pääsisi jo kanniskelemaan astioita kaappeihin ja vaatteita komeroihin muuten, mutta parkettimies saapuu hiomaan ja lakkaamaan eteisen ja olohuoneen lattioita. Pariin päivään siellä ei siis voi pistäytyä. Mutta perjantaina ehkä...

Ja sitten täytyy ottaa vähän kuviakin ärtsyistä ja vähemmän ärtsyistä seinistä.

Tämä hymy. Se taitaa olla lähipäivinä ihan krooninen. Uusi koti on kiva!!

Oranssi piristää ihmeesti!

Jaffan slogan on tällä hetkellä runsaasti näkyvillä katukuvassa. Lieneeköhän se vaikuttanut alitajuntaani, kun valitsin keittiöön värisävyä. On meinaan oranssi. Tai oikeastaan ORANSSI! Meidän keittiö näyttää ihan Aurinkomatkojen neuvotteluhuoneelta! Eilen näin sen eka kerran ja kieltämättä leuka loksahti. Vaikka väri oli täsmälleen se, minkä valitsinkin, niin lopputulos oli kuitenkin aika....hmm, en käytä sanaa "yliampuva" mutta ainakin ylenpalttinen. Oranssi heijastaa väriään koko keittiöön ja myös eteiseen saakka. En arvannut, että väri on niin voimakas.

No, eilisillan nikottelun jälkeen kävin katsomassa seinää tänään uudestaan. Toisella katsomiskerralla seinä näytti jo aika kivalta. Siihen vaikuttaa varmaankin myös se, että astianpesukone oli asennettu takaisin paikoilleen ja lattioilta oli poistettu monta kuukautta olleet suojapahvit ja -levyt. Keittiö ei ollut enää niin sotkuisen ja epäsiistin näköinen, vaan se alkaa olla lähes valmis - tosin keittiönkaappien ovet puuttuvat vielä, samoin tietysti kaikki huonekalut.

Mutta silti käyttäisin keittiöstämme sanaa "ärtsy", jollaiseksi Haloefekti nimitti mustikkamaidon väristä seinää. Onneksi olo- ja makuuhuone ovat hillityn ja hallitun harmaita. Ja eteinen pelkistetyn maalarinvalkoinen.

Ja tulevan oman huoneeni takaseinähän on sitten syvänpunainen. Se ei ollutkaan sävyltään ihan niin lämpimänpunainen kuin luulin, vaan on oikeastaan lähes karmiininpunainen.

Olen itse asiassa yllättänyt itseni täydellisesti näillä värivalinnoillani. Tähän saakka olen käyttänyt kaikessa murrettuja ja vaaleita sävyjä. Nyt meillä on kirkkaan oranssi keittiö, karmiininpunainen työhuone ja musta sohva. Ihan jänskää huomata, että keski-ikä ei ole ihan vielä harmaannuttanut elämääni!

PS. Putkimiehet ovat tehneet kylpyhuoneremppaa koko talven ja juuri tänään (kun ovat ottaneet sieltä kaikki suojapahvitkin pois) rikkoivat kylpyhuoneen oven lukon! Vanhanaikainen "kahva ylös"-lukko, miten ihmeessä ne ovat saaneetkin sen rikki?!? No, lupasivat hoitaa asian kuntoon, mutta harmittaa kuitenkin. Saisi olla mahdollisimman alkuperäisen oloinen lukko eikä mikään uudenaikainen kotkotus...

Harmaata vai sittenkin pinkkiä?

Maalari oli aukaissut tänään purkin, jossa oli olohuoneen seinään tarkoitettua maalia. Kauhistuneena hän soitti miehelle ja pyysi jompaakumpaa tulemaan tarkistamaan, onko maali varmasti oikean väristä, sillä purkki näytti olevan täynnä vaaleanpunaista mönjää! No, mies meni katsomaan ja soitti minulle todeten, että kyllähän se vaaleanpunaiselta näytti, vähän violettiin vivahtavalta pinkiltä. Muistutti kuulemma mustikkamaitoa.

Sanoin, että vedetään maalit seinään ja katsotaan, miltä se näyttää kuivuttuaan. Vähän jänskätti kyllä, kun töiden jälkeen menin katsomaan lopputulosta. Seinä oli kauniin ja lämpimän harmaa, vivahti tosin aavistuksen violettiin. Kaunis! Maalarikin oli hyvin tyytyväinen tasaiseen ja näyttävään lopputulokseen. Makuuhuoneen samalla maalilla maalattu seinä oli vielä kostea ja sellaisena tosiaan selvästi mustikkamaidon violetti. Maalari vetäisi näytteeksi pari vetoa oranssia keittiön seinään - olihan se aika kirkasta. Etsimättä tuli mieleen Huoneistokeskuksen oranssien autojen väri. Mutta toivottavasti sekin kuivuessaan tummuu hiukan murretuksi okran sävyksi. Työhuoneen seinä on vielä kokonaan maalaamatta; saa nähdä, millainen punainen siitä purkista paljastuu.

Seinät on tasoitettu ja maalattu niin kauniisti, ettei millään hennoisi porata niihin reikiä ja ripustaa tauluja.

Mies varasi muuten tänään myös muuttoauton ja -miehet. Suurimman osan tavaroista (astiat, vaatteet, kirjat ym.) kanniskelemme vähitellen lähimmän kahden viikon aikana, kunhan makuu- ja työhuoneet on maalattu ja pääsemme laittelemaan tavaroita kaappeihin. Muuttoapua tarvitsemme vain suurimpien huonekalujen viemiseen. Näiden tavaroiden muuttopäivä on juhannuksenjälkeisenä tiistaina.

Ai niin, keittiöön oli nyt laitettu jo valkoiset laatat, mutta ne oli vielä saumaamatta. Hyvältä näytti joka tapauksessa!

Sohva on tullut!!

Lähdin kaikessa kiireessä kahdeksan maissa piipahtamaan uudella asunnolla katsomassa, miten maalausurakka on edennyt. Maalarit näköjään tekevät työnsä perusteellisesti - pohjustavat ja tasoittavat seinät ja katot viimeisen päälle ennen pohjamaalausta ja maalausta. Jokainen kerros tarvitsee tietysti myös kuivumisajan. Katot ja osa seinistä oli jo saanut maalarinvalkoisen värin, mutta esimerkiksi olohuoneen seinä oli vasta harmaalla tasoiteaineella vedetty. Säpsähdin ensin, että tuollainenko siitä tuli; seinän lopullisenkin värin on tarkoitus olla harmaa, mutta ei toivottavasti ihan niin ankea kuin miltä tasoiteaine näytti...

Keittiön taso on siis paikallaan ja vanhat kaakelit piikattu pois. Juuri kun olin räpsimässä kuvia, puhelin soi ja reipas nuori naisääni ilmoitti sohvani saapuneen! Se pitäisi käydä vain maksamassa ja saisin sen kotiin kuljetettuna. No, liike lupasi että asia voi jäädä ensi viikkoon, sillä parketin kimppuunhan päästään vasta aikaisintaan alkuviikosta. Mutta ihan hurjaa, että oikeasti kahden viikon kuluttua muutto alkaa olla takanapäin! Tuntuu, että remontin valmistumista ja muuttoa on odotettu ja odotettu iät ajat ja nyt se onkin ihan juuri valmistumaisillaan!

Kolo

Irrottelin tänään seinistä nauloja ja verhonpidikkeitä. Joka ruuvin ja naulan paikalle jäi kammottavan ammottava kolo. Mahtaakohan seinissä olla lainkaan betonia hiekan seassa? Jopa pieni kivi tipahti lattialle yhden propun mukana. Talon rakentajat eivät ole muurausvaiheessa hiekkaa säästelleet. Toisin on nykyisessä talossamme, johon emme ole edes viitsineet kiinnittää tauluja, koska pelkkien verhojen kiinnittäminen oli työlästä seinien kovuuden takia.

No, en halua vertailla asuntoja. Puolensa kummassakin.

Kylppäri on käytännössä valmis, vain suihkuseinä puuttuu. Keittiötäkin oli siivottu, mutta laatat ja taso puuttuvat edelleen.

Parkettimies kävi tänään. Hän ehdotti viallisten sauvojen ja laattojen vaihtoa ja koko lattian hiomista ja lakkaamista. Sovittu! Hinta nousee ehkä tuhanteen euroon, mikä on juuri ja juuri budjettimme rajoissa.

Maalarimies kävi tänään. Hän tutkaili seinä- ja kattopintoja, ehdotti tehtäviä korjauksia (mm. minun tulevan työhuoneeni seinässä on myöhemmin rakennetun lastulevyseinän ja alkuperäisen kiviseinän välissä oleva liikuntasauma, jonka hän lupasi koettaa korjata) ja oikean kiiltoisia maaleja. Tuntui ihan asiantuntevalta nuorelta mieheltä. Kuulemme hinta-arvion huomenna.

Kirjahyllyn alle kertyy tavattomasti pölyä. Huomasin tämän, kun mies oli purkanut ja siirtänyt osan kirjahyllystämme jo uuteen asuntoon. Pakko mennä vähän imuroimaan.

Sanat, joita en koskaan uskonut kuulevani...

..aviomieheni suusta: Mennään sinne Ikeaan! Kuulin ne tänään vieläpä Biltemassa, johon menimme miehen ehdotuksesta katselemaan verhotankoja. Sopivia ei löytynyt, joten vihjaisin että tuossa parin kilsan päässä on Ikea, josta kyllä löytyy tankoja ja kiskoja. Hetki ankaraa pohdintaa (ei, Biltemassa ei tosiaan ollut sopivia tankoja), ja sitten mies ehdotti Ikean-reissua ihan oma-aloitteisesti. Kävelin edellä Bilteman kassalle, jottei nauratus näkyisi. Että sain vielä tämänkin kuulla!

No, Ikeasta löytyi ihan sopivia tankoja sekä bambuverhot parvekkeelle (parvekelasimies oli muuten käynyt jo hakemassa hajonneen lasin kiinnityslistat uuden lasin asennusta varten). Kävimme myös kahdessa rautakaupassa hakemassa maaliliuskoja sekä ruuveja ja proppuja. Ja ihan ensimmäiseksi kävin hakemassa Pähkinärinteeltä kaksi yöpöytää, jotka löysin huuto.netistä! Juttuhan menee siis niin, että pari vuotta sitten ostin makuuhuoneeseen lipaston ja pienen kaapin. Viime vuonna ajattelin hankkia samaan sarjaan kuuluvat yöpöydät. Huonekaluketju oli kuitenkin lopettanut kyseisen sarjan, eikä pöytiä enää löytynyt. Vaan kuinka ollakaan, pari viikkoa sitten huuto.netiin ilmestyi myyntiin kaksi ehjää ja kolhutonta sarjaan kuuluvaa yöpöytää!! Mikä tuuri! Pöydät on nyt maksettu, haettu ja toimitettu uuteen kotiin odottamaan makuuhuoneen sisustusta.

Huomenna tulevat pistäytymään parketinhiontamies ja maalarimies. Mies pyytää heiltä arviota eteisen ja olohuoneen lattian kunnostamisesta sekä seinien ja katon maalausurakasta.

Terävää asiaa

Sain aamulla lasinsirun sormeeni, kun kaavin parvekelasin murusia parvekkeelta. Parvekelasimies kävi ottamassa mittoja, ja totesi lasilistojen olevan niin vanhaa mallia, ettei niitä enää valmisteta. Joku firman miehistä käy irrottamassa listat ja uusi lasi kiinnitetään vanhoihin listoihin. Juhannukseen mennessä homman pitäisi kuitenkin olla selvä. Hinta-arvio oli jossain kahden ja puolen sadan euron tuntumassa. Vakuutus korvannee siitä noin puolet, sillä omavastuu on 135 euroa.

Lasit ovat olleet paikallaan jo yli kymmenen vuotta, tosin kukaan ei enää oikein tunnu muistavan sitä, milloin ne on laitettu. Soitin jo kahdelle naapurille ja kyselin asennusvuotta, mutta kukaan ei ollut ihan varma. Isännöitsijäkin on ehtinyt vaihtua, joten asia ei selvinne sitäkään kautta. No, itse en ole varma siitä, asennettiinko nykyiseen kotiimme lasit kaksi vai kolme vuotta sitten - niin se aika menee.

Homma hallinnassa

Mies oli kuullut tutuntutuntuttujen kautta remonttimiehistä. Maalari soittelikin tänään juuri kun istuimme autossa pankin ulkopuolella matkalla allekirjoittamaan kauppakirjaa nykyisestä asunnostamme. Hän tulee ensi viikolla arvioimaan, mitä urakka maksaisi. Olin haaveillut maalaavani seinät itse, mutta olkapää on edelleen niin kipeä etten taida pystyä.

Minä puolestani soitin aamulla parvekelasimiehelle, joka tulee huomenna ottamaan mitat hajonneesta lasista.

Asiat etenevät. Emme enää virallisesti omista nykyista asuntoamme, vaan omistusoikeus siirtyi tämänpäiväisillä allekirjoituksilla ostajalle. Hallintaoikeutemme jatkuu kesäkuun loppuun saakka. Kehuimme kovasti ostajalle talon ja lähiseudun viihtyisyyttä.

Yksi vaihe elämäämme on tosiaan kohta päättymässä. Se tuntuu erityisen haikealta juuri tänään, kun on kesän ensimmäinen hellepäivä: ovet ja ikkunat ovat sepposen selällään ja ulkoa kantautuu lukuisien erilaisten lintujen laulua ja sirkutusta. Kauempaa kantautuvat urheilukentällä pelaavien miesten älähdykset ja karjahdukset. Toisinaan kuuluu puhetta tai naurua, kun joku kävelee talon ohi puhuen samalla kännykkään. Ihania, kotoisia, kesäisiä, tuttuja lähiseudun ääniä. Tiedän, että uudessa kodissa ei tule kuulumaan samanlaisia ääniä; siellä kuuluu torilta kopinaa ja ohikulkevalta tieltä liikenteen ääniä. Mutta ehkä tilalle tulee jotakin muuta hyvää ja mukavaa.

Repäisy!

Nyt on sitten repäisty ainakin vähän siitä tapetin reunasta, jota olin jo pitkään hiplaillut ja kerännyt rohkeutta repäisyä varten. En kuitenkaan ruvennut riipomaan tapettia riekaleiksi, sillä vaikka reunat olivat jo irtoilleet seinästä, niin seinän keskiosassa tapetti oli niin tiukasti kiinni että revittäessä se alkoi selvästi liuskoittua kerroksiksi. Muistelin kuulleeni joskus jostain, että olisi olemassa niksi, jolla tapetin saisi suurin piirtein kerralla irti seinästä eikä sitä tarvitsisi kaapia kerros kerrokselta. Irrottelin kuitenkin jalkalistan ja seinään kiinnitetyn antennijohdon.

Selailin äskettäin nettiä ja löysinkin vinkin, jonka mukaan tapetti kannattaa kostuttaa laimealla liisterivedellä, jonka jälkeen sen pitäisi irrota. Riittäisiköhän pelkkä vedellä kostuttaminen? Ei tarvitsisi lähteä mihinkään kauppoihin ostamaan liisteripussukkaa, jota en luultavasti tarvitse sen enempää; tarkoitushan on maalata seinät eikä tapetoida niitä.

EDIT pari tuntia myöhemmin: Otin ruiskupullon mukaan jä lähdin kokeilemaan, riittäisikö pelkkä vesi. Ruiskutin tapetin kosteaksi noin neliön alalta ja muutaman minuutin kuluttua tapetti irtosi pehmeän äänettömästi!! Mies haki saman tien sankollisen vettä (pesuparakista putkiremontin takia), ja alkoi ruiskuttaa tapettia kosteaksi. Aika paljon se vettä imikin. Sormet olivat aivan liisterissä ja osin irronneessa pohjamaalissa, kun rapsuttelimme tapetinriekaleita irti. Mutta loppujen lopuksi se irtosi tosi helposti, koko seinä saatiin puhtaaksi noin puolessatoista tunnissa! Näin se homma etenee! Julistan remontoinnin alkaneeksi!