Tai oikeastaan toinen. Yövyimme loppiaisena tyhjässä asunnossa ja paistoimme makkaraa takassa. Mutta nyt nukuttiin ihan oikeasti omassa sängyssä makuuhuoneessa. Ja nukuttiin todella hyvin. Johtuisikohan se siitä, että viimeisen viikon aikana en ole tainnut nukkua yhtään yli kuuden tunnin yötä? Hullu mies laittoi täksikin aamuksi kellon soimaan jo kuudeksi. Aamukahvin jälkeen tulin tänne vanhaan kotiin pakkaamaan viimeiset tavarat, sulattamaan pakastimen ja siivoamaan jälkiä. Päivä on taas vierähtänyt niin, että olen ollut täällä syömättä ja juomatta koko päivän. Join siis aamukahvit ennen seitsemää ja nyt kello on yli kuusi illalla. Istun aivan tyhjän makuuhuoneen lattialla läppäri sylissä ja bloggaan.
Aamulla hain Hesarin kynnykseltä ja näytin sitä miehelle. "Kyllä me täällä asutaan!". Kaiken kaikkiaan fiilis on jo vähän parempi, vaikka kesken pahimman uurastuksen mieli kävi jo melko matalalla.
Kamerassa on kuviakin, mutta en jaksa ruveta niitä siirtämään tänne. Netti katkeaa kohta ensiksi muuton, sitten lomailun takia. Loppukuusta ehkä luvassa päivitystä.
Blogikin alkaa olla loppusuoralla, sillä tämän tarkoitushan oli lähinnä olla päiväkirja meidän pintaremontista. Suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan; suurin muutos taisi olla se, että itsetehdyn remontin sijasta jouduimmekin turvautumaan ammattilaisen apuun. Lopputuloksen nähtyäni olin siitä vain tyytyväinen. Syvänpunainen työhuone, oranssi keittiö, harmaa makuuhuone - näyttää ihan kodikkaalta. Voiko sitä enempää toivoa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti