Rankkaa

Juuri tällä hetkellä ajatus uudesta kodista ei tunnu kovin hohdokkaalle. Olen lopen uupunut pakkaamiseen ja koko muuttorumbaan. Luulin, että muutto olisi helppo koska voisimme muuttaa vähitellen, "kaikessa rauhassa". Ja pyh!

Vietin koko kauniin juhannuksen neljän (tai oikeastaan kahdeksan) seinän sisällä luututen, pyyhkien, pakaten ja purkaen. Astiat on nyt kutakuinkin sijoiteltu uusiin kaappeihin. Jauhokaappi tuottaa todellisia ongelmia; uuden kodin ainoa kuivatavaroille sopiva kaappi on puolet nykyisestä, eikä mauste- ym. tilpehöörikaappia ole ollenkaan. Vaatehuoneessa puolestaan on noin 80 cm:n tanko sellaisille vaatteille, joita säilytetään vaateripustimessa. Ei mahdu, ei millään.

Uusi sohva tuli eilen. Näyttää hyvältä ja toimii kutakuinkin kuten ajattelin. Tosin se varjostaa takkaa enemmän kuin luulin. Entisöity pieni vaalea sohvakalusto ei näytäkään oikein mahtuvan olohuoneen toiseen päähän. Vaikutelma on ahdas.

Keittiön melamiiniovissa olevia vanhoja rasvatahroja ei saa pois Sinolillakaan, vaikka jostain luin että sitä kannattaisi kokeilla. Kokeiltu on. Ovissa on yhä laikkuja.

Sinituotteen staattinen liina toimii hyvin. Ostin hetken mielijohteesta paketillisen noita liinoja juhannusaattoaamuna. Pyyhkäisin liinalla olohuoneen vastamaalattua seinää vähän kuin kokeeksi... ja valkoinen liina muuttui aivan keltaiseksi puupölystä. Kaikki, siis aivan kaikki vastamaalatut seinät ja katot piti pyyhkiä monitoimimopilla. Aika monta liinaa muuttui keltaiseksi.

Inhoan siivoamista ja siksi siivouskaapista löytyykin kunnollinen moppi, lastoja, mikrokuitu-, pöly-, tomu- ym. liinoja. Siivoaminen huonoilla välineillä ei ole omiaan parantamaan siivousfiilistä.

Apropos, tähän väliin sananen mikrokuituliinasta. Pesin juhannusaattona uuden kodin jääkaapin ja pakastimen käyttäen tavallista sifonettia ja laimeaa puhdistusainetta. Jääkaapin ovessa oli ilmeisesti muinaisesta tarrasta jäänyt sitkeä liimatahra, joka tuntui kaikesta hankaamisesta vain tarttuvan tiukemmin kiinni oveen. Hinkkasin sitä kuivalla ja märällä sifonetillä, talouspaperilla, pesuaineella ja ilman. Talouspaperin kuviosta tarttui punaista väriä liimaan ja tahra oli jo todella ruma. En kaipaa mitään musteläiskätestiä jääkaapin oveen! Lopulta kaivoin esiin mikrokuituliinan, kostutin sen nurkkaa vedellä, hieraisin tahraa - ja simsalabim! Kolme sekuntia, ja tahra ovessa oli siirtynyt tahraksi mikrokuituliinan nurkkaan. Ihme!!

Entä mitä muuta? Viiden kuukauden fysioterapiassa ramppaaminen pyyhkiytyi juhannuksena olemattomiin, sillä niska meni uudestaan jumiin enkä pysty enää kantamaan enkä nostamaan mitään. Kaiken kiireen keskellä kävin eilen kaularangan röntgenissä ja tänään menen hermoratatutkimukseen. Mies on kantanut joka ikisen pakkaamani laatikon, lampun, romppeen ja väkertimen sanallakaan valittamatta. Hän on kantanut joka ikisen taakkansa kolme kerrosta alaspäin (ei hissiä), pakannut ne autoon, ajanut uuteen kotiin ja kantanut jälleen laatikot, pussit ja nyssäkät kolme kerrosta ylöspäin (ei hissiä). Kumppaneista parhain!! Eilen illalla minäkin lopulta tunnustin ääneen sen, jonka muut ovat tienneet jo kauan; minulla on aika paljon kenkiä. Tunnustuksen kuultuaan mies kysyi, voisiko saada sen kirjallisena. Muuten hän ei ole sanallakaan kommentoinut turhakkeitteni paljoutta. My man!!

Olemme nukkuneet vain muutamia tunteja yössä jo monena yönä. Päivät ovat venyneet yleensä niin, että vuorokausi on jo vaihtunut kun menemme nukkumaan. Ja esimerkiksi tänään kello soi kuudelta, sillä muuttomiehet tulevat muutaman tunnin kuluttua kantamaan huonekalut asunnosta toiseen.

Olen tosi väsynyt ja niska/olkapää on tosi kipeä. En pysty nukkumaan kunnolla kaikesta uupumuksesta ja buranasta huolimatta. Soitin eilen aamulla varatakseni ajan hermoratatutkimukseen ja minulle tarjottu aika oli vasta neljän viikon kuluttua. Ei ehkä olisi kannattanut soittaa ajanvaraukseen ennen aamukahvin juomista, sillä tarjotun ajan kuullessani purskahdin itkuun. Tilanteeni kuultuaan ajanvaraaja laittoi minut ykköseksi siltä varalta, että tulisi jokin peruutus. Ja onneksi se tuli - pääsen tutkimukseen siis tänään.

Tämä muutto tekee minut hermoraunioksi - jopa ihan kirjaimellisesti...