Pieniä ja suuria edistysaskelia

Piipahdin tiistaina Ikeassa kummipoikani kanssa. Hän osti asuntoonsa kaikenlaista pientä, kuten rahin ja sivupöydän. Minä olin mukana lähinnä autonkuljettajana ja seuralaisena, mutta kuinka ollakaan - ensimmäisellä tasanteella lankesin lamppuun. Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Kompastuin nimittäin jalkalampun jalkaan ja huomasinkin, että sellainen lamppu sopii kuin nakutettuna sisareni entisöimän sohvaryhmän yhteyteen. En vielä ostanut lamppua keskelle remontti- ja muuttohäslinkiä, vaan haen sen sitten kun kaikki muu on valmista. Kuvassa lamppu ei näytä oikein miltään, mutta luonnossa se on aika hauska. Vitsi piilee siinä, että lamppu näyttää oikeastaan kattolampulta, vaikka onkin jalkalamppu. Lamppu roikkuu ikään kuin pitkän onkivavan päässä. Siinä kohdassa, johon olen ajatellut sijoittaa sohvaryhmän, ei ole kattovalopaikkaa, joten tämä lamppu sopii kaikin puolin oikein hyvin, myös väritykseltään.

Viikon varsinainen suuri yllätys on kuitenkin se, että olemme saaneet vanhan asuntomme myydyksi! Tarjous on tehty ja hyväksytty ja nimet ovat papereissa. Varsinaiset kauppakirjat allekirjoitetaan sitten myöhemmin. Ostaja saa mukavan ja rauhallisen asunnon hiljaisen kadun varrelta. Pari viikkoa sitten näin ensimmäistä kertaa, miten rusakko piehtaroi talon pihalla olevan vanhan hiekkalaatikon jäänteissä. Puput aterioivat pihalla päivittäin, ja pari kesää sitten orava kiipesi rapattua ulkoseinää pitkin suoraan parvekkeellemme (ja edelleen olohuoneeseen avoimesta parvekkeenovesta). Se olikin peloton sankari! Yritin hätistellä sitä pois parvekkeelta, mutta se puristeli vain käsiään nyrkkiin parvekkeen lattialla, tuijotti oven lasin läpi minua suoraan silmiin - ja kiroili! Aivan selvästi se kiroili oravien kielellä "tsik! tsäk! TSIK!". Avasin oven tarkoituksenani pelotella se tiehensä, mutta heti kun se kuuli oven avautuvan, se lähtikin loikkimaan minua kohti! Vetäisin äkkiä oven kiinni, koska kurre olisi varmaan rökittänyt minut, jos olisi saanut tilaisuuden.

No, mutta siis kaikin puolin ihastuttavalla paikalla tämä nykyinen pikkuasuntomme sijaitsee. En haluaisi muuttaa talosta pois, mutta valitettavasti talossa on vain yksiöitä ja kaksioita, eikä se oikein tunnu riittävän nyt meille.

Eilen illalla pistäydyimme katsomassa remontin etenemistä. Keittiö on edelleen sellainen kuin se on ollut viimeiset pari kuukautta: astianpesukone tököttää keskellä lattiaa ja joka puolella on kammottavasti pölyä. Seinässä on edelleen niitä kissanoksennuksen näköisiä laattoja ja taso on vanha. Sen sijaan kylpyhuone oli saanut nyt myös lattialaatat. Näyttivät vähän valjummilta kuin oletin, mutta ihan siisti siitä tulee. Remontin valmistumisaikataulu lykkääntyy edelleen hitusen, mutta meiltä on kysytty siihen suostumus. Ei meillä ole mitään kiirettä, sillä nykyisestä asunnostamme tehdään kaupat vasta kesä-heinäkuun vaihteessa - muutamme sitten vähitellen kesäkuun aikana. Tavoite on nyt jossain juhannuksessa, eli silloin kun sohvankin pitäisi tulla!