Menin töiden jälkeen Lanternaan ja kävin kaikki huonekaluliikkeet läpi. Etsin vaaleaa kirjahyllyä, johon saa myös television, sekä sohvaa, joka on mitoiltaan pieni mutta silti löhöilyn mahdollistava (myönnän, yhdistelmä on haastava...). Ja mikä oli kierroksen lopputulos? Se, että kerta toisensa jälkeen vertasin löytämiäni sohvia siihen ainokaiseen sohvaan, josta aiemmin olin ollut hiukan kiinnostunut. Kaikki tekemäni vertailut päätyivät nopeasti tämän nimenomaisen sohvan voitoksi.
Hyppäsin sitten autoon ja ajoin perjantairuuhkassa keskustaan Kodin Ykköseen. Hetken aikaa arvuuttelin, ottaisinko ns. kahden ja puolen vai kolmen hengen sohvan. Eroa on noin kolmekymmentä senttiä. Koska haussa oli nimenomaan parimetrinen sohva, niin valinta oli lopulta helppo: kahden ja puolen hengen sohvan pituus on 199 cm! Sohva on Furninovan Kingstone. Erikoisuutena on se, että sohva on varsin syvä, eli siinä ei välttämättä ole kovin hyvä istua sivistyneesti, mutta ei ole tarkoituskaan! Sohva on siis muutoin tuon kuvassa olevan kaltainen, mutta väriltään (luonnon)musta.Hintaa on liikaa, mutta toisaalta tämä on elämäni ensimmäinen sohva (nykyisemme on miehen poikamiesaikoinaan hankkima) ja viiteentoista vuoteen en taas aio sohvaa ostaa. Siihen nähden hinta on aika mitätön....
2 kommenttia:
Kivan näköinen sohva, klassikkomalli.
Meillä ainakin sivistyneesti sohvan reunalla pingoittavat vieraat on senverran harvinaisia - ettei sohvan hankinnassa sellaisia kannata edes ajatella.
Jep, meillä ylipäänsä kaikki vieraat, myös pingottavat, ovat harvinaisia! Olemme molemmat suorastaan epäsosiaalisia "kotimme on linnamme" -ihmisiä, joille koti on rauhoittumisen ja hiljentymisen paikka. Ystäviä tavataan mieluiten jossain muualla.
Sohva on tosiaan perussohva, koska aion katsella sitä seuraavat 15 vuotta; sen verran tuskainen oli tuo päätöksenteko- ja ostamisprosessi... ;D
Lähetä kommentti