Tulkoon hillitön talvi!!

Välillä kodin keskeneräisyys alkoi nyppiä pahasti. Vähitellen viimeisetkin tavarat ovat kuitenkin ajautumassa paikoilleen - kunhan ensin löytäisivät omat paikkansa.

Tällä viikolla on ollut muutama kylmä aamu. Olin lähdössä fillarilla töihin ja tempaisin auki eteisen lipaston keskimmäisen laatikon; sen, jossa lapaset ja hanskat ovat olleet ainakin kymmenen vuotta.

Mutta eivätpä olleet nyt. Olin tietysti pakannut huivit ja hanskat muuton aikaan johonkin, mutta mihin?? Muutama minuutti kiivasta hakemista, kunnes keksin vaatehuoneen ylähyllyltä pari suljettua pahvilaatikkoa. Ensimmäisestä löytyi kuuden hengen kahvikalusto käsinmaalattua, syvän liilanväristä kultareunaista posliinia (??!!) ja toisesta laatikosta sitten kaivatut lapaset.

Lapaset on nyt sitten viikattu siististi siihen eteisen lipaston keskimmäiseen laatikkoon. Kahvikalustokin (mistä se on meille tullut??) pääsi esille kirjahyllyyn lasiovien taakse. Eilen tartuin myös monta kuukautta olohuoneen nurkassa lojuneeseen pahvilaatikkoon. Siinä oli koriste-esineitä, joista en oikeastaan enää edes pidä, mutta joista en toisaalta raatsisi luopuakaan. Ne päätyivät myös kirjahyllyyn, mutta ovat maitolasiovien takana katseilta piilossa.

Tässä kuussa on sisustukseen mennyt rahaa niin että tili ja visa vinkuvat. Pari viikkoa sitten miehen digiboksi sanoi sopimuksen irti ja pimeni totaalisesti. Päätimme siirtää olkkarin digiboksin miehen huoneeseen ja hankkia olohuoneeseen jotain parempaa. Ostin Gigantista sitten saman tien kunnollisen 26 tuuman taulutelevision ja tallentavan digiboksin. Maksoivat yhteensä vähän vajaat 1400 euroa. Ja pakko sanoa, että voi vitsi että on ihana yhdistelmä!! Meillä ei ole koskaan ollut kunnollista telkkaria, vaan kaikki telkkarit ovat olleet 14:n tai 16:n tuuman ruutuja. Olenkin katsonut televisiota pitkästä aikaa melko paljon ja nauttinut siitä. Samalla myös sohvahankinta on osoittautunut juuri sellaiseksi kuin kuvittelinkin. Sohva on niin syvä, että siihen saa viritettyä monipuolisia löhöämisasentoja.

Kylpyhuoneeseen hankin ihanan lapsellisen suihkuverhon, jossa on sarjakuvakoiran näköisiä koirannaamoja rivissä. Päädyin verhoon lähinnä siksi, että se oli tarjolla olleista malleista ainoa, jossa oli samoja ruskeita sävyjä kuin vanhassa puuovessa ja laattalattiassa. Mies on työmatkalla eikä ole nähnyt verhoa vielä, mutta arvaan että se naurattaa häntä suuresti. Minusta ainakin on hauska käydä aamulla suihkussa hilpeiden koiranilmeiden kera.

Eilen pistäydyin Anttilassa ja törmäsin VM-carpetin esittelijään. Esillä oli kauniita vaaleita pörrömattoja. Edullinen tarjous oli voimassa vain eilisen, joten siihenhän piti tarttua heti. Olohuoneessa on nyt iso luonnonvalkoinen nukkamatto, joka on aivan upea! Kelpaa siinä talvella kelliä - takan edessä karvalankamatolla...

Keittiön kirkkaanoranssi seinä on myös aika kiva. Eräänä aamuna menin silmät sikkarassa napsauttamaan kahvinkeitintä päälle, kun aamuaurinko paistoi vielä sen verrän itäkoillisesta että se juuri ja juuri heitti valokiilan suoraan oranssiin seinään. Koko keittiö vallan hehkui ja kylpi mahtavan lämpöisessä valossa! Ei huono päivänaloitus sekään. Jääkaapin ovessa on tarjolla jääkaappirunoutta ja toisinaan unohdunkin sorvailemaan oveen kotikutoista tankaa.



Yläpuolellamme asuva huonekalujen siirtelijä on hiukan rauhoittunut, vaikka tänäkin aamuna hän tuntui puuhailevan jotakin puoli kuuden aikaan. Siivosi, ilmeisesti. Siis sunnuntaiaamuna klo 5.30! Yritän suhtautua asiaan kuitenkin zeniläisellä tyyneydellä.

Tämä alkaa olla tosiaan koti, jossa viihdymme. Verhot ja lamput pitäisi tosin vielä kiinnittää paikoilleen, samoin taulut ja seinävaatteet. Mutta ne ehtii myöhemminkin. Tulkoon vain talvi, me käperrymme sohvaan telkkarin ja takan ääreen ja upotamme varpaat karvalankamattoomme......

Syyspuuhia

Voittoni Haloefektin blogin kyselyarvonnassa saa omatuntoni hiukan pistelemään. Tämän blogin päivitys on jäänyt aika vähälle. Toisaalta blogi alkaa ollakin elinkaarensa loppupäässä, sillä sen alkuperäinen tarkoitus oli purkaa pintaremontin aiheuttamia tuntoja. Lopulta tuo remppa jouduttiin teettämään vieraalla, joten se siitä.

Etukäteen ajattelin, että ihanassa kodissamme on pakko olla jotain kamalasti vialla - ei tällaista paratiisia voi olla olemassakaan. Vitsailin, että yläkerrassa asuu varmaan kanta-astujat ry:n perustajajäsen tms. No ei asu kanta-astujaa, mutta asuu huonekalujen siirtelijä. Palaan tähän myöhemmin, mutta on sanottava jo nyt, että hermo on hetkittäin kireällä...

Kirjahylly on jees, mutta verhot ja lamput puuttuvat edelleenkin paikoiltaan. Ensin mainitut eivät ole ongelma, mutta kieltämättä illat alkavat olla aika pimeitä ja keittiössä lamppu olisi jo ihan kiva, että näkisi mitä syö. Suihkuseinämä tuli lopultakin eilen - olenkohan muistanut edes kertoa, että ensimmäinen asennettu seinämä oli vääränmittainen ja se jäi lattiakaivon päälle niin, ettei kaivoa voinut edes puhdistaa. Nyt seinä on siis ok, ja lopultakin kylppäriin voisi hankkia allaskaapinkin, jotteivät pesuaineet ja varavessapaperirullat pyörisi pitkin lattioita.

Olkkarista ei tullut sitten tippaakaan sen näköinen, kuin mitä kuvittelin. Ei tod. Ja makuuhuoneen liinavaatekaappi sijoittuu niin huonosti, että lyön varpaat siihen joka aamu. Se on siis vielä mietittävä.

Olen pohtinut sitä, että maalaisin olohuoneen harmaaseen seinään sapluunalla himmeitä kuvioita, jotka eivät välttämättä erottuisi värillään, vaan esim. kiiltävyysasteellaan alkuperäisestä maalipinnasta.

Sohva on loistava. Siinä on ihana nukkua päiväunet (silloin, kun yläkerran huonekalunsiirtelijä antaa myöten).

Pesänrakennukseen kuuluu ehkä sekin, että keittiön liedellä porisee omenalohkoja; säilön tutulta saatuja omppuja talveksi. Kuin Veikko Huovisen Hamsterit konsanaan!!

Toinenkin kuva Halolle...

..joka ei liity remppaan ollenkaan, mutta pakko laittaa oma kissaotos tältä kesältä. Tässä nukkuu savolainen Kerttu-kissa, ikä n. 2 kk:


Kuvanoton innoittajana toimii siis Haloefektin upea blogi.

Edit: Haloefektin kommentti palautti mieleeni yhden ottamani kuvan, jossa Kerttu monottaa äitiään kylmänviileästi päin kuonoa. Kuva on epätarkka, mutta huomaa silti äitikissan ikenenvilautus ja Kertun takatassun vauhdikas liike!

Kohta lähtee...

...nimittäin rahat tililtä. Kävin tänään tilaamassa kirjahyllyn! Huoh! Helpotus on lähes yhtä suuri kuin keväällä, kun sain sohvan tilatuksi. Kuukausien pähkäily on nyt päätöksessään.

Päädyin lopulta sittenkin Lundiaan. Alunperin olin ajatellut valkoiseksi lakattua puukirjahyllyä, mutta tilasin nyt kuitenkin ns. jalopuusävyisen (eli suomeksi sanottuna ruskeaksi lakatun) kirjahyllyn. Sävy on ihan kaunis, mutta en yhtään osaa kuvitella, miten hyvin tai huonosti se tänne sopii. Laskun loppusumma kyllä nosti hiukset pystyyn, mutta täytyy jakaa summa kaikille niille vuosille, joita aion hyllyä käyttää. Valmiiseen mallistoon (puusepän sijasta) päädyin myös siksi, että voin myöhemmin hankkia lisää osia kirjahyllyyn tai ehkä jopa erillisen vitriinityyppisen pienen kaapin. Aiemmin kaavailemani Roma tipahti laskuista paitsi rakennusmateriaalinsa (mdf-levy) myös tilanpuutteen takia; TV-tason yhteyteen olisi sopinut vain vähän hyllytilaa kirjoille ja olisin joutunut hankkimaan erillisen kirjahyllystön. Sen leveys olisi ollut 150 cm, eikä se olisi kunnolla mahtunut suunnittelemaani paikkaan.

Tilaamani hyllykkö muistuttaa hyvin paljon tätä. Toimitusaika on parisen viikkoa ja loppusummassa on mukana myös kuljetus- ja kasauspalvelu. Oikeasti hinta oli vielä korkeampi, mutta sanoin yksinkertaisesti että asennuksen kanssa loppusumma menee kipurajan yli ja taidan koota hyllyn itse. Myyjä antoikin asennukseen reilun alennuksen ja hinta on nyt sitten tasan kolme tonnia. Laskun maksun jälkeen olen ihan täysin rahaton, sillä kaikki asuntolainan maksamisen ohessa kokoon raapimani säästöt ovat menneet olohuoneen sisustukseen. Mutta ei harmita, sillä juuri siihen olen rahoja säästänytkin. Täytyy vain toivoa, ettei auto hajoa tai tule muita suuria menoja...

Mahtavaa että toimitusaika on vain pari viikkoa. Kunhan hylly on pystyssä, niin voin oikeasti toivoa pääseväni eroon lopuista pahvilaatikoista keittiössä ja olohuoneessa. Työkavereita ja tuttuja voi sitten jo ruveta kutsumaan tupaantuliaisiin.

Omaan työhuoneeseeni kaavailemani lukutuoli saa nyt odottaa kauan kaupassa uusien säästöjen kertymistä. Mutta ihan hyvä näinkin, saanpahan rauhassa suunnitella ja haaveilla...

Kotona

Kyllä on sitten mukavaa olla omassa kotona! Vietin lähes kolme viikkoa lomaa muualla Suomessa ja pieni ikävä oli koko ajan tänne uuteen asuntoon. Heti kun viimeisenä lomapäivän aamuna sain toisen silmän auki, niin pukkasin miestä kylkeen - nyt lähdetään kotiin! Olen ollut kotona (ja töissä) jo viikon, mutta en ole malttanut edes päivittää blogia vaan hissuttelen iltaisin huoneesta toiseen ympärilleni katsellen, tai sitten löhöilen uudella sohvallamme.

Täällä on vielä hurjan paljon keskeneräistä. Oman työhuoneeni järjestäminen on vielä ihan alkutekijöissään; tavarat on vain nosteltu seinustoille odottamaan lopullista sijoituspaikkaa. Olen pohdiskellut mm. kirjoituspöydän paikkaa. Alkuperäinen ajatus oli sijoittaa se peräseinälle ja lukunojatuoli ikkunan eteen. Muuttopäivänä laitoin kuitenkin kirjoituspöydän ikkunan eteen, koska ajattelin voivani katsella maisemaa samalla kun naputtelen koneella. Ratkaisu ei sittenkään osoittautunut kovin hyväksi, sillä aurinko häikäisee ja tietokoneen ruutua on inhottava tirkistellä vasten valoisaa ikkunaa. Palannen siis suunnitelmaan A. Sekasotkun kruunaavat seinään nojaavat irralliset kirjoituspöydän kaapinovet, koska saranoiden ruuvit katosivat muutossa (irrotin ovet pöytää hioessani ja lakatessani). Onneksi löysin ruuvipussukan pari päivää sitten ja pääsen kasaamaan pöydän valmiiksi.

Kirjahyllyasia tuottaa paljon päänvaivaa. Aikomuksena oli sijoittaa musta sohva valkoiselle takkaseinustalle ja valkoinen kirjahylly vastapäiselle, harmaaksi maalatulle seinälle. Sohva kuitenkin varjostaa ikävästi takkaa ja toisaalta vastapäisellä seinällä ei ole antennipistoketta tv:tä varten, joten joutuisimme siis vetämään johdot listojen ali (sen takia jalkalistatkaan eivät ole vielä paikoillaan). Mies ehdottikin, että sohva olisi oviseinällä ja kirjahylly takanpuoleisella seinällä. Tämä tietystikään ei sovi yhtään yhteen seinien maalauksen kanssa... ;D Sitä paitsi mieleistä kirjahyllyä ei vain löydy. Lähes kaikki valkoiset kirjahyllyt on tehty mdf-levystä, jota en kyllä osaa pitää kovin suuressa arvossa. Vepsäläisen myyjä tosin sanoi, että se on hyvää ja tukevaa ja kestää notkumatta kirjojen painon eikä murene ruuvatessa. Pitkän jahkaamisen jälkeen suosikiksi on noussut Sopen Roma-hyllystö. Pyysin tarjouksen TV-taso/kirjahylly-yhdistelmästä sekä yhdestä vitriinistä. Näiden kahden hyllykön hinnaksi tulisi noin 2700 euroa (hinnasta on jo vähennetty 15 prosentin alennus). Minusta se on aika paljon. Työkaveri ehdotti kierrosta puusepänfirmoissa ja arveli, että samalla rahalla saisin jo melkein teetettyä mieleisen kirjahyllyn. Mutta kun en edes oikein tiedä, mikä se minun mieleiseni hyllykkö olisi!!

No, pitää vielä miettiä. Mietin asiaa, kunnes olen varma. Kuten olen todennut, niin sisustaminen ei ole intohimoni, joten hankin nyt sellaiset kalusteet, joiden kanssa jaksan elää (ja toivon miehenkin jaksavan) vähintään kymmenen vuotta tyytyväisenä.

Putkiremontti etenee naapurirapussa ja rälläkkä raikuu arkisin seitsemän jälkeen. Meiltä puuttuu vielä mm. suihkuseinä ja allaskaappi. Kylppäritavarat on vain kasattu yhteen nurkkaan ja me käymme toisessa nurkassa suihkussa ja yritämme olla roiskuttamatta vettä joka paikkaan. Olohuoneen lattialla on vielä muutama iso pahvilaatikko. Yhdessä on häälahjaksi saatu mäntypuinen seinäkaappi. Sille ei löydy paikkaa tästä kodista, mutta poiskaan sitä ei viitsisi antaa eikä vinttiinkään mahdu. Keittiössäkin on pari pahvilaatikkoa, jossa on maljakoita ym. astioita, jotka olin ajatellut laittaa näkyville kirjahyllyyn tai vitriiniin. Ja suurelle laatikolliselle hyväkuntoisia Aku Ankkoja (se oli yksi tapa purkaa kolmenkympin kriisiäni) pitäisi keksiä myös loppusijoituspaikka. Voi kääk!!

Verhot ja lamput puuttuvat vielä ihan kokonaan. Seinämaalari sitä paitsi tasoitti kaikki verhotangoista jääneet kolot niin kauniisti, ettei oikein edes tohtisi ruveta porailemaan seiniin uusia reikiä. Taulujakaan ei tietenkään ole ehditty ripustella, enkä ripustakaan ennen kuin uusi kirjahylly on löytynyt ja löytänyt paikkansa. Vaatehuoneen oviaukossa ei ole ovea eikä verhoa, joten koko garderobimme on näkyvillä kenelle tahansa kiinnostuneelle, joka pistäytyy makuuhuoneessamme.

Makuuhuoneen järjestykseen en ole oikein tyytyväinen. Huoneen sähköpistokkeet on sijoitettu tosi hankalasti keskelle ehyitä seiniä, joten niiden eteen ei oikein voi laittaa liinavaate- tms. kaappeja. Sitäkin pitää vielä miettiä - kylläpä sitä mietittävää minulla riittääkin!!

Mutta summa summarum - tämä on ihanaa. Asunto on tilava, väljä ja rauhallinen. Aiemmassa kaksiossamme tiesimme koko ajan, missä toinen oli; vaihtoehtoja oli vähän ja joka paikasta näki tai kuuli joka paikkaan. Tässä kodissa on mahdollisuus tilaan ja omaan rauhaan milloin vain. Oma koti on parhautta!

Toinen nukuttu yö

Ja se sujui lähes yhtä sikeissä merkeissä kuin ensimmäinenkin. Tänään kello soi vasta seitsemältä... Sinällään kelloa ei ehkä tarvitsisi edes laittaa soimaan, sillä putkiremontti jatkuu edelleen osassa meidän rapun asuntoja ja on juuri alkanut naapurirapun asunnoissa. Rälläkän reipas ääni herättää yleensä viimeistään puoli kahdeksalta.

Alla olevassa kuvakollaasissa on muutama näppäys juhannukselta. Mies pesee vaatehuoneen seinää. Tuli takassa vastaa juhannuskokkoamme. Hiilloksella kypsyi kuin itsestään maissintähkiä ja makkaraa. Salaatin, oluen ja rasvattoman maidon kera nautittu juhannuspiknik vastalakatulla tammiparketilla hakee vertaistaan.

Yöllä heräsin ja kävin vessassa. Olen kymmenen vuoden ajan kulkenut tutuksi käynyttä reittiä silmät kiinni. Nyt jouduinkin raottamaan toista ja välillä molempia silmiä välttyäkseni kolhimasta itseäni ovenpieliin. Oli myös hiukan hämmentävää huomata, että yritin poistua vessasta oven saranapuolelta. Hetki päänraavintaa, kunnes tajusin, että entisen vessamme ovi avautui toiselta puolelta. Selviydyin kuitenkin matkaltani onnellisesti takaisin vuoteeseen ja nukahdin välittömästi.

Liikenteen melu makuuhuoneemme ikkunan takana on aika voimakas (verrattuna siihen, mihin olemme tottuneet), sen huomaa heti kun avaa ikkunan. Toistaiseksi melu ei ole häirinnyt untamme ja toivottavasti niin ei käykään.

Kun eilen tulin pakkaamaan viimeisiä tavaroitamme tänne vanhaan asuntoon, niin heti ovea avatessa tuli tuttuuden tunne - oman kodin tuoksu. Kun tänään tulin hakemaan vielä eilisiä pyykkejä ja polkupyörää pyörävarastosta, niin tuoksu ei enää olekaan tuttu. Asunto on valoisa ja viihtyisä, mutta ihan tyhjä. On vähän koditon olo.

Nyt kone sulkeutuu ja seuraavan kerran se avautuu joskus heinäkuun loppupuolella, kunhan laajakaista on siirtynyt uuteen kotiin ja lomat on pidetty.

Ensimmäinen yö uudessa kodissa takana

Tai oikeastaan toinen. Yövyimme loppiaisena tyhjässä asunnossa ja paistoimme makkaraa takassa. Mutta nyt nukuttiin ihan oikeasti omassa sängyssä makuuhuoneessa. Ja nukuttiin todella hyvin. Johtuisikohan se siitä, että viimeisen viikon aikana en ole tainnut nukkua yhtään yli kuuden tunnin yötä? Hullu mies laittoi täksikin aamuksi kellon soimaan jo kuudeksi. Aamukahvin jälkeen tulin tänne vanhaan kotiin pakkaamaan viimeiset tavarat, sulattamaan pakastimen ja siivoamaan jälkiä. Päivä on taas vierähtänyt niin, että olen ollut täällä syömättä ja juomatta koko päivän. Join siis aamukahvit ennen seitsemää ja nyt kello on yli kuusi illalla. Istun aivan tyhjän makuuhuoneen lattialla läppäri sylissä ja bloggaan.

Aamulla hain Hesarin kynnykseltä ja näytin sitä miehelle. "Kyllä me täällä asutaan!". Kaiken kaikkiaan fiilis on jo vähän parempi, vaikka kesken pahimman uurastuksen mieli kävi jo melko matalalla.

Kamerassa on kuviakin, mutta en jaksa ruveta niitä siirtämään tänne. Netti katkeaa kohta ensiksi muuton, sitten lomailun takia. Loppukuusta ehkä luvassa päivitystä.

Blogikin alkaa olla loppusuoralla, sillä tämän tarkoitushan oli lähinnä olla päiväkirja meidän pintaremontista. Suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan; suurin muutos taisi olla se, että itsetehdyn remontin sijasta jouduimmekin turvautumaan ammattilaisen apuun. Lopputuloksen nähtyäni olin siitä vain tyytyväinen. Syvänpunainen työhuone, oranssi keittiö, harmaa makuuhuone - näyttää ihan kodikkaalta. Voiko sitä enempää toivoa?