Toinen nukuttu yö

Ja se sujui lähes yhtä sikeissä merkeissä kuin ensimmäinenkin. Tänään kello soi vasta seitsemältä... Sinällään kelloa ei ehkä tarvitsisi edes laittaa soimaan, sillä putkiremontti jatkuu edelleen osassa meidän rapun asuntoja ja on juuri alkanut naapurirapun asunnoissa. Rälläkän reipas ääni herättää yleensä viimeistään puoli kahdeksalta.

Alla olevassa kuvakollaasissa on muutama näppäys juhannukselta. Mies pesee vaatehuoneen seinää. Tuli takassa vastaa juhannuskokkoamme. Hiilloksella kypsyi kuin itsestään maissintähkiä ja makkaraa. Salaatin, oluen ja rasvattoman maidon kera nautittu juhannuspiknik vastalakatulla tammiparketilla hakee vertaistaan.

Yöllä heräsin ja kävin vessassa. Olen kymmenen vuoden ajan kulkenut tutuksi käynyttä reittiä silmät kiinni. Nyt jouduinkin raottamaan toista ja välillä molempia silmiä välttyäkseni kolhimasta itseäni ovenpieliin. Oli myös hiukan hämmentävää huomata, että yritin poistua vessasta oven saranapuolelta. Hetki päänraavintaa, kunnes tajusin, että entisen vessamme ovi avautui toiselta puolelta. Selviydyin kuitenkin matkaltani onnellisesti takaisin vuoteeseen ja nukahdin välittömästi.

Liikenteen melu makuuhuoneemme ikkunan takana on aika voimakas (verrattuna siihen, mihin olemme tottuneet), sen huomaa heti kun avaa ikkunan. Toistaiseksi melu ei ole häirinnyt untamme ja toivottavasti niin ei käykään.

Kun eilen tulin pakkaamaan viimeisiä tavaroitamme tänne vanhaan asuntoon, niin heti ovea avatessa tuli tuttuuden tunne - oman kodin tuoksu. Kun tänään tulin hakemaan vielä eilisiä pyykkejä ja polkupyörää pyörävarastosta, niin tuoksu ei enää olekaan tuttu. Asunto on valoisa ja viihtyisä, mutta ihan tyhjä. On vähän koditon olo.

Nyt kone sulkeutuu ja seuraavan kerran se avautuu joskus heinäkuun loppupuolella, kunhan laajakaista on siirtynyt uuteen kotiin ja lomat on pidetty.

Ensimmäinen yö uudessa kodissa takana

Tai oikeastaan toinen. Yövyimme loppiaisena tyhjässä asunnossa ja paistoimme makkaraa takassa. Mutta nyt nukuttiin ihan oikeasti omassa sängyssä makuuhuoneessa. Ja nukuttiin todella hyvin. Johtuisikohan se siitä, että viimeisen viikon aikana en ole tainnut nukkua yhtään yli kuuden tunnin yötä? Hullu mies laittoi täksikin aamuksi kellon soimaan jo kuudeksi. Aamukahvin jälkeen tulin tänne vanhaan kotiin pakkaamaan viimeiset tavarat, sulattamaan pakastimen ja siivoamaan jälkiä. Päivä on taas vierähtänyt niin, että olen ollut täällä syömättä ja juomatta koko päivän. Join siis aamukahvit ennen seitsemää ja nyt kello on yli kuusi illalla. Istun aivan tyhjän makuuhuoneen lattialla läppäri sylissä ja bloggaan.

Aamulla hain Hesarin kynnykseltä ja näytin sitä miehelle. "Kyllä me täällä asutaan!". Kaiken kaikkiaan fiilis on jo vähän parempi, vaikka kesken pahimman uurastuksen mieli kävi jo melko matalalla.

Kamerassa on kuviakin, mutta en jaksa ruveta niitä siirtämään tänne. Netti katkeaa kohta ensiksi muuton, sitten lomailun takia. Loppukuusta ehkä luvassa päivitystä.

Blogikin alkaa olla loppusuoralla, sillä tämän tarkoitushan oli lähinnä olla päiväkirja meidän pintaremontista. Suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan; suurin muutos taisi olla se, että itsetehdyn remontin sijasta jouduimmekin turvautumaan ammattilaisen apuun. Lopputuloksen nähtyäni olin siitä vain tyytyväinen. Syvänpunainen työhuone, oranssi keittiö, harmaa makuuhuone - näyttää ihan kodikkaalta. Voiko sitä enempää toivoa?

Rankkaa

Juuri tällä hetkellä ajatus uudesta kodista ei tunnu kovin hohdokkaalle. Olen lopen uupunut pakkaamiseen ja koko muuttorumbaan. Luulin, että muutto olisi helppo koska voisimme muuttaa vähitellen, "kaikessa rauhassa". Ja pyh!

Vietin koko kauniin juhannuksen neljän (tai oikeastaan kahdeksan) seinän sisällä luututen, pyyhkien, pakaten ja purkaen. Astiat on nyt kutakuinkin sijoiteltu uusiin kaappeihin. Jauhokaappi tuottaa todellisia ongelmia; uuden kodin ainoa kuivatavaroille sopiva kaappi on puolet nykyisestä, eikä mauste- ym. tilpehöörikaappia ole ollenkaan. Vaatehuoneessa puolestaan on noin 80 cm:n tanko sellaisille vaatteille, joita säilytetään vaateripustimessa. Ei mahdu, ei millään.

Uusi sohva tuli eilen. Näyttää hyvältä ja toimii kutakuinkin kuten ajattelin. Tosin se varjostaa takkaa enemmän kuin luulin. Entisöity pieni vaalea sohvakalusto ei näytäkään oikein mahtuvan olohuoneen toiseen päähän. Vaikutelma on ahdas.

Keittiön melamiiniovissa olevia vanhoja rasvatahroja ei saa pois Sinolillakaan, vaikka jostain luin että sitä kannattaisi kokeilla. Kokeiltu on. Ovissa on yhä laikkuja.

Sinituotteen staattinen liina toimii hyvin. Ostin hetken mielijohteesta paketillisen noita liinoja juhannusaattoaamuna. Pyyhkäisin liinalla olohuoneen vastamaalattua seinää vähän kuin kokeeksi... ja valkoinen liina muuttui aivan keltaiseksi puupölystä. Kaikki, siis aivan kaikki vastamaalatut seinät ja katot piti pyyhkiä monitoimimopilla. Aika monta liinaa muuttui keltaiseksi.

Inhoan siivoamista ja siksi siivouskaapista löytyykin kunnollinen moppi, lastoja, mikrokuitu-, pöly-, tomu- ym. liinoja. Siivoaminen huonoilla välineillä ei ole omiaan parantamaan siivousfiilistä.

Apropos, tähän väliin sananen mikrokuituliinasta. Pesin juhannusaattona uuden kodin jääkaapin ja pakastimen käyttäen tavallista sifonettia ja laimeaa puhdistusainetta. Jääkaapin ovessa oli ilmeisesti muinaisesta tarrasta jäänyt sitkeä liimatahra, joka tuntui kaikesta hankaamisesta vain tarttuvan tiukemmin kiinni oveen. Hinkkasin sitä kuivalla ja märällä sifonetillä, talouspaperilla, pesuaineella ja ilman. Talouspaperin kuviosta tarttui punaista väriä liimaan ja tahra oli jo todella ruma. En kaipaa mitään musteläiskätestiä jääkaapin oveen! Lopulta kaivoin esiin mikrokuituliinan, kostutin sen nurkkaa vedellä, hieraisin tahraa - ja simsalabim! Kolme sekuntia, ja tahra ovessa oli siirtynyt tahraksi mikrokuituliinan nurkkaan. Ihme!!

Entä mitä muuta? Viiden kuukauden fysioterapiassa ramppaaminen pyyhkiytyi juhannuksena olemattomiin, sillä niska meni uudestaan jumiin enkä pysty enää kantamaan enkä nostamaan mitään. Kaiken kiireen keskellä kävin eilen kaularangan röntgenissä ja tänään menen hermoratatutkimukseen. Mies on kantanut joka ikisen pakkaamani laatikon, lampun, romppeen ja väkertimen sanallakaan valittamatta. Hän on kantanut joka ikisen taakkansa kolme kerrosta alaspäin (ei hissiä), pakannut ne autoon, ajanut uuteen kotiin ja kantanut jälleen laatikot, pussit ja nyssäkät kolme kerrosta ylöspäin (ei hissiä). Kumppaneista parhain!! Eilen illalla minäkin lopulta tunnustin ääneen sen, jonka muut ovat tienneet jo kauan; minulla on aika paljon kenkiä. Tunnustuksen kuultuaan mies kysyi, voisiko saada sen kirjallisena. Muuten hän ei ole sanallakaan kommentoinut turhakkeitteni paljoutta. My man!!

Olemme nukkuneet vain muutamia tunteja yössä jo monena yönä. Päivät ovat venyneet yleensä niin, että vuorokausi on jo vaihtunut kun menemme nukkumaan. Ja esimerkiksi tänään kello soi kuudelta, sillä muuttomiehet tulevat muutaman tunnin kuluttua kantamaan huonekalut asunnosta toiseen.

Olen tosi väsynyt ja niska/olkapää on tosi kipeä. En pysty nukkumaan kunnolla kaikesta uupumuksesta ja buranasta huolimatta. Soitin eilen aamulla varatakseni ajan hermoratatutkimukseen ja minulle tarjottu aika oli vasta neljän viikon kuluttua. Ei ehkä olisi kannattanut soittaa ajanvaraukseen ennen aamukahvin juomista, sillä tarjotun ajan kuullessani purskahdin itkuun. Tilanteeni kuultuaan ajanvaraaja laittoi minut ykköseksi siltä varalta, että tulisi jokin peruutus. Ja onneksi se tuli - pääsen tutkimukseen siis tänään.

Tämä muutto tekee minut hermoraunioksi - jopa ihan kirjaimellisesti...

Tammiparkettia

Tuo yhdyssana kuulostaa jotenkin porvarilliselta. Suorastaan ökyporvarilliselta. "Olohuoneessa on kiiltävä tammiparketti."

Parkettimies on tehnyt aivan upeaa työtä. Hän on hionut viisikymmentä vuotta vanhan kolhuparketin ja lakannut sen upean kiiltäväksi lattiaksi. Kaunis!!

Tässä on pari kuvaa olohuoneen harmaasta ja työhuoneen karmiininpunaisesta seinästä sekä olkkarin lattiasta.


Tässä sitten vähän keittiön ärtsyä oranssia!!!

Iiks!!

Ihan lyhyesti: kiinnitimme eilen illalla lattialistoja makuuhuoneisiin, joissa on hyväkuntoiset laminaatit lattioissa; niitä ei siis tarvitse hioa. Laitoimme myös keittiönkaappien ovet paikoilleen. Ovet piti irrottaa ennen putkiremonttia, jotteivät ne kolhiutuisi remontin tiimellyksessä. Meidän keittiö näyttää nyt ihan - keittiöltä!! Valkoiset laatat ja pyökinvärinen taso yhdistettynä vanhoihin kermanvalkoisiin kaappeihin näyttää jopa ehkä paremmalta kuin uskalsin kuvitella. Ne tasapainottavat mukavasti vastapäistä kirkkaan oranssia seinää.

Siivosin ja pesin eilen kaappeja, ja tänään kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen oli vielä pakko mennä pyyhkimään ja laittamaan paikoilleen loput kaappien hyllyistä. En millään olisi jaksanut, mutta kummasti vain fillarin etupyörä alkoi vipattaa uuden kodin kohdalla...

Huomenna pääsisi jo kanniskelemaan astioita kaappeihin ja vaatteita komeroihin muuten, mutta parkettimies saapuu hiomaan ja lakkaamaan eteisen ja olohuoneen lattioita. Pariin päivään siellä ei siis voi pistäytyä. Mutta perjantaina ehkä...

Ja sitten täytyy ottaa vähän kuviakin ärtsyistä ja vähemmän ärtsyistä seinistä.

Tämä hymy. Se taitaa olla lähipäivinä ihan krooninen. Uusi koti on kiva!!

Oranssi piristää ihmeesti!

Jaffan slogan on tällä hetkellä runsaasti näkyvillä katukuvassa. Lieneeköhän se vaikuttanut alitajuntaani, kun valitsin keittiöön värisävyä. On meinaan oranssi. Tai oikeastaan ORANSSI! Meidän keittiö näyttää ihan Aurinkomatkojen neuvotteluhuoneelta! Eilen näin sen eka kerran ja kieltämättä leuka loksahti. Vaikka väri oli täsmälleen se, minkä valitsinkin, niin lopputulos oli kuitenkin aika....hmm, en käytä sanaa "yliampuva" mutta ainakin ylenpalttinen. Oranssi heijastaa väriään koko keittiöön ja myös eteiseen saakka. En arvannut, että väri on niin voimakas.

No, eilisillan nikottelun jälkeen kävin katsomassa seinää tänään uudestaan. Toisella katsomiskerralla seinä näytti jo aika kivalta. Siihen vaikuttaa varmaankin myös se, että astianpesukone oli asennettu takaisin paikoilleen ja lattioilta oli poistettu monta kuukautta olleet suojapahvit ja -levyt. Keittiö ei ollut enää niin sotkuisen ja epäsiistin näköinen, vaan se alkaa olla lähes valmis - tosin keittiönkaappien ovet puuttuvat vielä, samoin tietysti kaikki huonekalut.

Mutta silti käyttäisin keittiöstämme sanaa "ärtsy", jollaiseksi Haloefekti nimitti mustikkamaidon väristä seinää. Onneksi olo- ja makuuhuone ovat hillityn ja hallitun harmaita. Ja eteinen pelkistetyn maalarinvalkoinen.

Ja tulevan oman huoneeni takaseinähän on sitten syvänpunainen. Se ei ollutkaan sävyltään ihan niin lämpimänpunainen kuin luulin, vaan on oikeastaan lähes karmiininpunainen.

Olen itse asiassa yllättänyt itseni täydellisesti näillä värivalinnoillani. Tähän saakka olen käyttänyt kaikessa murrettuja ja vaaleita sävyjä. Nyt meillä on kirkkaan oranssi keittiö, karmiininpunainen työhuone ja musta sohva. Ihan jänskää huomata, että keski-ikä ei ole ihan vielä harmaannuttanut elämääni!

PS. Putkimiehet ovat tehneet kylpyhuoneremppaa koko talven ja juuri tänään (kun ovat ottaneet sieltä kaikki suojapahvitkin pois) rikkoivat kylpyhuoneen oven lukon! Vanhanaikainen "kahva ylös"-lukko, miten ihmeessä ne ovat saaneetkin sen rikki?!? No, lupasivat hoitaa asian kuntoon, mutta harmittaa kuitenkin. Saisi olla mahdollisimman alkuperäisen oloinen lukko eikä mikään uudenaikainen kotkotus...

Harmaata vai sittenkin pinkkiä?

Maalari oli aukaissut tänään purkin, jossa oli olohuoneen seinään tarkoitettua maalia. Kauhistuneena hän soitti miehelle ja pyysi jompaakumpaa tulemaan tarkistamaan, onko maali varmasti oikean väristä, sillä purkki näytti olevan täynnä vaaleanpunaista mönjää! No, mies meni katsomaan ja soitti minulle todeten, että kyllähän se vaaleanpunaiselta näytti, vähän violettiin vivahtavalta pinkiltä. Muistutti kuulemma mustikkamaitoa.

Sanoin, että vedetään maalit seinään ja katsotaan, miltä se näyttää kuivuttuaan. Vähän jänskätti kyllä, kun töiden jälkeen menin katsomaan lopputulosta. Seinä oli kauniin ja lämpimän harmaa, vivahti tosin aavistuksen violettiin. Kaunis! Maalarikin oli hyvin tyytyväinen tasaiseen ja näyttävään lopputulokseen. Makuuhuoneen samalla maalilla maalattu seinä oli vielä kostea ja sellaisena tosiaan selvästi mustikkamaidon violetti. Maalari vetäisi näytteeksi pari vetoa oranssia keittiön seinään - olihan se aika kirkasta. Etsimättä tuli mieleen Huoneistokeskuksen oranssien autojen väri. Mutta toivottavasti sekin kuivuessaan tummuu hiukan murretuksi okran sävyksi. Työhuoneen seinä on vielä kokonaan maalaamatta; saa nähdä, millainen punainen siitä purkista paljastuu.

Seinät on tasoitettu ja maalattu niin kauniisti, ettei millään hennoisi porata niihin reikiä ja ripustaa tauluja.

Mies varasi muuten tänään myös muuttoauton ja -miehet. Suurimman osan tavaroista (astiat, vaatteet, kirjat ym.) kanniskelemme vähitellen lähimmän kahden viikon aikana, kunhan makuu- ja työhuoneet on maalattu ja pääsemme laittelemaan tavaroita kaappeihin. Muuttoapua tarvitsemme vain suurimpien huonekalujen viemiseen. Näiden tavaroiden muuttopäivä on juhannuksenjälkeisenä tiistaina.

Ai niin, keittiöön oli nyt laitettu jo valkoiset laatat, mutta ne oli vielä saumaamatta. Hyvältä näytti joka tapauksessa!