Lomien, työ- ja muidenkin matkojen takia remonttiasiat eivät ole edistyneet silmin havaittavasti. Tai no, putkiremontti tietenkin etenee, kuten se tekee koko talossa. Noin viikko sitten pidettiin muuten taloyhtiön kevätkokous. Huhhuh! Onhan sekin yksi tapa tutustua tuleviin naapureihin. Riittänee kuvaukseksi, jos kerron, että kokouksessa mainittiin mm. sanat pöytäkirjaväärennös, herjaus, kunnianloukkaus. Vaikuttaa kuitenkin onneksi siltä, että suurin osa talon asukkaista on suhteellisen yhteistyökykyisia ja asioihin avoimesti suhtautuvia.
Omat pintaremonttiasiat eivät ole edenneet mitenkään, paitsi että ne täyttävät pääni yhä useammin ja useammin. Kaikki alkaa olla selvää omassa mielessäni, enää puuttuu toteuttamisvaihe... Ja siinä onkin monta kysymystä! Tällä hetkellä mietin sitä, mistä löytyisi luotettava, nopea ja edullinen lattiaparketin hioja. Oletan, että ensin pitäisi selvittää se, voiko lattiaa edes hioa ja mitä se maksaa.
Seinien pintaremontissa hirvittää nyt eniten se, että olin suunnitellut tekeväni kaiken itse. Valitettavasti näyttää siltä, että kuukausitolkulla raivonnut tulinen hermo olkapäässäni ei jäähdy levolla eikä fysiatrisella hoidolla, joten on turha haaveilla seinien tai kattojen maalaamisesta. No, aion kokeilla, vaikka se tietääkin taas unettomia öitä.
Yksi ihana asia on edennyt ihan näkyvästikin! Ostin vuosi sitten huuto.netistä 50-vuotta vanhan sohvakaluston, jota sisareni on entisöinyt. Kalusto alkaa valmistua ja toin jo yhden nojatuolin uuteen kotiin. Se on NIIN KAUNIS!! Ihana, valkoinen pieni simpukkanojatuoli, kaunis kaunis!! Se nököttää nyt lakanalla peitettynä pölyltä suojassa ja odottaa seurakseen vielä sohvaa ja toisen tuolin valmistumista. --Entisöinnistä puheen ollen: olin suunnitellut hankkivani pienen tasohiomakoneen ja hiovani ja lakkaavani muutamia vanhoja huonekaluja, joita meillä on entuudestaan. Ei taida sekään onnistua tällä olkapäällä. Pahus sentään!!
Muuttoakin tässä muuten jo valmistellaan: nykyinen asuntomme on jo myynnissä ja pari ostajaehdokastakin on ollut - mitään suurta kiinnostusta tai tarjousta ei vielä ole tehty. Sillä rintamalla näyttää kuitenkin ihan hyvältä.
Pitkäperjantaina mies mylläsi ullakolla ja toi välillä tavaroita alas kuulemaan tuomiota: uuteen kotiin, kirpputorille vai roskiin? Jossain välissä pitäisi ehtiä sinne kirpputorillekin - ja ennen kaikkea: jossain välissä pitäisi ehtiä käydä läpi mm. vaatekaappi ja tehdä sieltä löytyville vaatteille täsmälleen sama jako: uuteen kotiin, kirpputorille vai roskiin! Kirjahyllyn sisältö kokee myös saman kohtalon!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kirpparille olisi tietysti kiva mennä myymään (jos on aikaa), mutta me päädyttiin Kissamaun kanssa lahjoittamaan ison pakettiauton peräkontillinen tavaraa paikalliselle sosiaaliselle säätiölle. Maksoin kympin ja sieltä tuli kaksi riuskaa miestä pakulla viemään kaiken kierrätykseen kelpaavan kerralla pois. Koko lystiin meni aikaa ½ tuntia ja tuloksena oli hyvä mieli. Homma sujui vaivattomasti ja ne saavat rahaa toimintansa tukemiseen.
Ei huono suunnitelma ollenkaan! Hyvältä tuntuisi myös se, että ei tarvitsisi heittää käyttökelpoista tavaraa pois - siis sen lisäksi, että joku muu voisi hyötyä niistä.
Ajattelin muuten viedä joitakin vanhoja pehmeitä rispaantuneita froteepyyhkeitä Hesyyn; he kuulemma käyttävät niitä kodittomien kissojen häkeissä pehmikkeinä ja pyyhkeinä...
Lähetä kommentti