Päättämisen sietämätön vaikeus

Millaisen sohvan hankin??!! Hankinko kulmasohvan, divaanisohvan vai aivan tavallisen sohvan ja sen eteen rahin, jolle voi nostaa jalat? Kävin Kodin Anttilassa katsomassa Furninovan sohvia ja tykästyin kahden ja puolen (!) hengen Kingstone-malliin. Sen pituus on vain kaksi metriä ja se on niin syvä, että siinä voi hyvin löhöillä, vaikkei se olekaan divaani- tai kulmasohva. Vieraiden tosin voi olla hankalaa istua siinä sivistyneesti jalat lattialla juuri tuon syvyyden takia -- mutta lieneekö tuo suuri ongelma, sen verran harvoin meillä käy vieraita.

Ja tämän sohvan toimitusaika on siis kahdeksisen viikkoa, eli juhannukseen asti joutuisin sohvaani odottamaan. Oikeasti ihastuin tavaratalossa pyörineesen Furninovan esittelyvideosta löytyneeseen sohvaan, jota en tosin löytänyt netissä olleesta mallistosta. Hauskasti 50-luvun funkistyylinen ja silti muhkea kulmasohva on pituudeltaan 270 cm, eli sitten joutuisi miettimään koko muun sisustuksen uusiksi -- mutta oli se aika upea sohva.

Remontista ja sisustuksesta on nyt ihan oikeasti ahdistusta ja stressiä, mutta se johtuu ehkä vain siitä, että emme vielä pääse remonttia kunnolla tekemään. Tekemätön työhän tuntuu aina suurimmalta ja ahdistavimmalta. Kunhan putkiremontti saadaan alta pois, niin sitten alkaa tapahtua! Toivottavasti.

Putkiremontista puheenollen: vessan seiniin oli vedetty kerros, jonka luulen olevan vesieristyskerroksen. Eiköhän sinne kohta ala ilmestyä laattoja seinään. Keittiössä ei ollut tapahtunut vielä juuri mitään (näkyvää). Eteisen seinässä olleet ammottavat reiät oli paikattu rumalla tummanruskeanharmaalla betonilla. Se saanee pohjamaalin päälleen, mutta viimeinen silaus jää sitten meidän tehtäväksemme.

Repäisy!

Nyt on sitten repäisty ainakin vähän siitä tapetin reunasta, jota olin jo pitkään hiplaillut ja kerännyt rohkeutta repäisyä varten. En kuitenkaan ruvennut riipomaan tapettia riekaleiksi, sillä vaikka reunat olivat jo irtoilleet seinästä, niin seinän keskiosassa tapetti oli niin tiukasti kiinni että revittäessä se alkoi selvästi liuskoittua kerroksiksi. Muistelin kuulleeni joskus jostain, että olisi olemassa niksi, jolla tapetin saisi suurin piirtein kerralla irti seinästä eikä sitä tarvitsisi kaapia kerros kerrokselta. Irrottelin kuitenkin jalkalistan ja seinään kiinnitetyn antennijohdon.

Selailin äskettäin nettiä ja löysinkin vinkin, jonka mukaan tapetti kannattaa kostuttaa laimealla liisterivedellä, jonka jälkeen sen pitäisi irrota. Riittäisiköhän pelkkä vedellä kostuttaminen? Ei tarvitsisi lähteä mihinkään kauppoihin ostamaan liisteripussukkaa, jota en luultavasti tarvitse sen enempää; tarkoitushan on maalata seinät eikä tapetoida niitä.

EDIT pari tuntia myöhemmin: Otin ruiskupullon mukaan jä lähdin kokeilemaan, riittäisikö pelkkä vesi. Ruiskutin tapetin kosteaksi noin neliön alalta ja muutaman minuutin kuluttua tapetti irtosi pehmeän äänettömästi!! Mies haki saman tien sankollisen vettä (pesuparakista putkiremontin takia), ja alkoi ruiskuttaa tapettia kosteaksi. Aika paljon se vettä imikin. Sormet olivat aivan liisterissä ja osin irronneessa pohjamaalissa, kun rapsuttelimme tapetinriekaleita irti. Mutta loppujen lopuksi se irtosi tosi helposti, koko seinä saatiin puhtaaksi noin puolessatoista tunnissa! Näin se homma etenee! Julistan remontoinnin alkaneeksi!

Huonekalukaupoissa

Kävin täällä ja täällä ja täällä. Etsinnässä on sohva ja kirjahylly. Sohvakaupoissa on tarjolla monenlaisia käteviä palapelisohvia, joista voi koota täsmälleen sen kokoisen, muotoisen ja värisen sohvan kuin itse haluaa. Pyysin tarjoukset muutamista ihanista sohvista ja lähdin sitten sovittelemaan niitä asuntoon (siis mitat mielessäni). Ja miten kävi: suunnittelemani sohva täyttikin koko olohuoneen! Olohuoneen koko pituus on seitsemisen metriä ja kuvittelin, että sinne voi hyvinkin sijoittaa sohvan, jonka pituus on noin 2.70 metriä. No voi tietysti sijoittaa, mutta muuta sinne ei enää mahtuisikaan. Sohvaseinustalla on nimittäin myös takka, joka nipistää pituudesta melkein kaksi metriä. Siihen sitten tietysti pieni kipinävara päälle.

Sohvan maksimipituuden on sitten oltava se 2.10 metriä, jotta huoneen toiseen päähän mahtuu myös sinne haaveilemani entisöity pikkuinen kalusto. Höh. Täytyy vielä miettiä.

Vielä ehdit!

Huonekaluliikkeen mainos odotti kynnyksellä kotiin tullessa. "Vielä ehdit tilata sohvan kevään juhliin!"

Milloinkahan ehtisin huonekaluliikkeisiin sitä sohvaa tilaamaan? Olen netistäkin niitä katsellut, mutta aika ei nyt muiden kiireiden takia riitä oikein edes nettisurffaamiseen.

Lehdissä on ollut viime aikoina hurjasti sohvailmoituksia: "Nyt puoleen hintaan! Vielä viikon ajan sohvat uloskantohintaan!" Mutta edelleenkin ihmettelen, onko 2.499 euroa maksava sohva oikeasti viisi kertaa parempi kuin se 499 euroa maksava.

Tuolit ennen ja jälkeen

Edellisen postauksen jälkeen piti sitten kuitenkin lähteä katsomaan remontin etenemistä. Uuden kodin parvekkeella paistoi ihanasti aurinko, sinne parvekelasien suojaan olisi ollut ihana jäädä löhöilemään ja viettämään postpääsiäistä. Ilmahan on ollut nyt tavattoman kylmä lämpimältä tuntuneen maaliskuun lopun jälkeen.

Porrastasanteilla oli edelleen laasti- ja sementtisäkkejä. Kaiteet on suojattu ohuella vaahtomuovin tapaisella kerroksella, joka on kiinnitetty nippusitein. Portaissa ei ole suojia, mutta tasanteihin on teipattu tukevat vanerilevyt. Asunnon eteisen ja keittiön lattiat on suojattu tiiviisti pahveilla. Olohuone ja muu asunto on eristetty muoviseinällä, joka tosin ei enää paljon eristä koska olemme pujahdelleet seinän sivussa olevasta aukosta sisään tavaroidemme kanssa.

Osaan vessan seinästä oli jo vedetty uusi, ehjä laastikerros. Lattia on vielä ihan louhikkoa ja yhdessä seinässä on vielä ammottava reikä, jossa näkyy putkia. Ja mikä mukavinta: vessan oven pieleen oli tuotu jo laattapaketteja! Ilmeisesti seiniä aletaan tosiaan laastittaa umpeen, vesieristää ja laatoittaa lähipäivinä tai ainakin -viikkoina!

Tässä postauksessa on kuva sisareni entisöimästä tuolista ennen ja jälkeen entisöinnin. Jotkut ne osaa!

Olen jo aikaa sitten hankkinut muutamia mustia, nelikulmaisia valokuvakehyksiä. Tarkolituksena on laittaa niihin muutamia muokattuja valokuvia meistä kahdesta seinille. Muokkasin kuvia tänään ja laitoin ne sähköisesti tilaukseen. Hauska nähdä, millaisilta ne näyttävät!

Tulevan työhuoneeni ovenpielen tapetti repsottaa hiukan irti. Joka kerta hipaisen sitä ja yritän kerätä rohkeutta repäistäkseni tapetista kunnon siekaleen! En sitten kuitenkaan tohdi. Tapetti on irrotettava, jos mielin maalata juuri sen seinän. Ja minähän maalaan.

Täytyy katsoa kirjastosta jotain remonttiopasta tumpeloille.

Asiat vaiheessa

Lomien, työ- ja muidenkin matkojen takia remonttiasiat eivät ole edistyneet silmin havaittavasti. Tai no, putkiremontti tietenkin etenee, kuten se tekee koko talossa. Noin viikko sitten pidettiin muuten taloyhtiön kevätkokous. Huhhuh! Onhan sekin yksi tapa tutustua tuleviin naapureihin. Riittänee kuvaukseksi, jos kerron, että kokouksessa mainittiin mm. sanat pöytäkirjaväärennös, herjaus, kunnianloukkaus. Vaikuttaa kuitenkin onneksi siltä, että suurin osa talon asukkaista on suhteellisen yhteistyökykyisia ja asioihin avoimesti suhtautuvia.

Omat pintaremonttiasiat eivät ole edenneet mitenkään, paitsi että ne täyttävät pääni yhä useammin ja useammin. Kaikki alkaa olla selvää omassa mielessäni, enää puuttuu toteuttamisvaihe... Ja siinä onkin monta kysymystä! Tällä hetkellä mietin sitä, mistä löytyisi luotettava, nopea ja edullinen lattiaparketin hioja. Oletan, että ensin pitäisi selvittää se, voiko lattiaa edes hioa ja mitä se maksaa.

Seinien pintaremontissa hirvittää nyt eniten se, että olin suunnitellut tekeväni kaiken itse. Valitettavasti näyttää siltä, että kuukausitolkulla raivonnut tulinen hermo olkapäässäni ei jäähdy levolla eikä fysiatrisella hoidolla, joten on turha haaveilla seinien tai kattojen maalaamisesta. No, aion kokeilla, vaikka se tietääkin taas unettomia öitä.

Yksi ihana asia on edennyt ihan näkyvästikin! Ostin vuosi sitten huuto.netistä 50-vuotta vanhan sohvakaluston, jota sisareni on entisöinyt. Kalusto alkaa valmistua ja toin jo yhden nojatuolin uuteen kotiin. Se on NIIN KAUNIS!! Ihana, valkoinen pieni simpukkanojatuoli, kaunis kaunis!! Se nököttää nyt lakanalla peitettynä pölyltä suojassa ja odottaa seurakseen vielä sohvaa ja toisen tuolin valmistumista. --Entisöinnistä puheen ollen: olin suunnitellut hankkivani pienen tasohiomakoneen ja hiovani ja lakkaavani muutamia vanhoja huonekaluja, joita meillä on entuudestaan. Ei taida sekään onnistua tällä olkapäällä. Pahus sentään!!

Muuttoakin tässä muuten jo valmistellaan: nykyinen asuntomme on jo myynnissä ja pari ostajaehdokastakin on ollut - mitään suurta kiinnostusta tai tarjousta ei vielä ole tehty. Sillä rintamalla näyttää kuitenkin ihan hyvältä.

Pitkäperjantaina mies mylläsi ullakolla ja toi välillä tavaroita alas kuulemaan tuomiota: uuteen kotiin, kirpputorille vai roskiin? Jossain välissä pitäisi ehtiä sinne kirpputorillekin - ja ennen kaikkea: jossain välissä pitäisi ehtiä käydä läpi mm. vaatekaappi ja tehdä sieltä löytyville vaatteille täsmälleen sama jako: uuteen kotiin, kirpputorille vai roskiin! Kirjahyllyn sisältö kokee myös saman kohtalon!