Tällä viikolla on ollut muutama kylmä aamu. Olin lähdössä fillarilla töihin ja tempaisin auki eteisen lipaston keskimmäisen laatikon; sen, jossa lapaset ja hanskat ovat olleet ainakin kymmenen vuotta.
Mutta eivätpä olleet nyt. Olin tietysti pakannut huivit ja hanskat muuton aikaan johonkin, mutta mihin?? Muutama minuutti kiivasta hakemista, kunnes keksin vaatehuoneen ylähyllyltä pari suljettua pahvilaatikkoa. Ensimmäisestä löytyi kuuden hengen kahvikalusto käsinmaalattua, syvän liilanväristä kultareunaista posliinia (??!!) ja toisesta laatikosta sitten kaivatut lapaset.
Lapaset on nyt sitten viikattu siististi siihen eteisen lipaston keskimmäiseen laatikkoon. Kahvikalustokin (mistä se on meille tullut??) pääsi esille kirjahyllyyn lasiovien taakse. Eilen tartuin myös monta kuukautta olohuoneen nurkassa lojuneeseen pahvilaatikkoon. Siinä oli koriste-esineitä, joista en oikeastaan enää edes pidä, mutta joista en toisaalta raatsisi luopuakaan. Ne päätyivät myös kirjahyllyyn, mutta ovat maitolasiovien takana katseilta piilossa.
Tässä kuussa on sisustukseen mennyt rahaa niin että tili ja visa vinkuvat. Pari viikkoa sitten miehen digiboksi sanoi sopimuksen irti ja pimeni totaalisesti. Päätimme siirtää olkkarin digiboksin miehen huoneeseen ja hankkia olohuoneeseen jotain parempaa. Ostin Gigantista sitten saman tien kunnollisen 26 tuuman taulutelevision ja tallentavan digiboksin. Maksoivat yhteensä vähän vajaat 1400 euroa. Ja pakko sanoa, että voi vitsi että on ihana yhdistelmä!! Meillä ei ole koskaan ollut kunnollista telkkaria, vaan kaikki telkkarit ovat olleet 14:n tai 16:n tuuman ruutuja. Olenkin katsonut televisiota pitkästä aikaa melko paljon ja nauttinut siitä. Samalla myös sohvahankinta on osoittautunut juuri sellaiseksi kuin kuvittelinkin. Sohva on niin syvä, että siihen saa viritettyä monipuolisia löhöämisasentoja.
Kylpyhuoneeseen hankin ihanan lapsellisen suihkuverhon, jossa on sarjakuvakoiran näköisiä koirannaamoja rivissä. Päädyin verhoon lähinnä siksi, että se oli tarjolla olleista malleista ainoa, jossa oli samoja ruskeita sävyjä kuin vanhassa puuovessa ja laattalattiassa. Mies on työmatkalla eikä ole nähnyt verhoa vielä, mutta arvaan että se naurattaa häntä suuresti. Minusta ainakin on hauska käydä aamulla suihkussa hilpeiden koiranilmeiden kera.
Eilen pistäydyin Anttilassa ja törmäsin VM-carpetin esittelijään. Esillä oli kauniita vaaleita pörrömattoja. Edullinen tarjous oli voimassa vain eilisen, joten siihenhän piti tarttua heti. Olohuoneessa on nyt iso luonnonvalkoinen nukkamatto, joka on aivan upea! Kelpaa siinä talvella kelliä - takan edessä karvalankamatolla...
Keittiön kirkkaanoranssi seinä on myös aika kiva. Eräänä aamuna menin silmät sikkarassa napsauttamaan kahvinkeitintä päälle, kun aamuaurinko paistoi vielä sen verrän itäkoillisesta että se juuri ja juuri heitti valokiilan suoraan oranssiin seinään. Koko keittiö vallan hehkui ja kylpi mahtavan lämpöisessä valossa! Ei huono päivänaloitus sekään. Jääkaapin ovessa on tarjolla jääkaappirunoutta ja toisinaan unohdunkin sorvailemaan oveen kotikutoista tankaa.
Yläpuolellamme asuva huonekalujen siirtelijä on hiukan rauhoittunut, vaikka tänäkin aamuna hän tuntui puuhailevan jotakin puoli kuuden aikaan. Siivosi, ilmeisesti. Siis sunnuntaiaamuna klo 5.30! Yritän suhtautua asiaan kuitenkin zeniläisellä tyyneydellä.
Tämä alkaa olla tosiaan koti, jossa viihdymme. Verhot ja lamput pitäisi tosin vielä kiinnittää paikoilleen, samoin taulut ja seinävaatteet. Mutta ne ehtii myöhemminkin. Tulkoon vain talvi, me käperrymme sohvaan telkkarin ja takan ääreen ja upotamme varpaat karvalankamattoomme......
