Pyhätöitä

Piipahdin helatorstain kunniaksi vilkaisemassa remontin etenemistä. Luulin meneväni hiljaiseen taloon ja tyhjään asuntoon, mutta jo alaovelle kuului radion raikaminen ja remontin ääniä. Jokaisen asunnon ovet olivat selällään auki rappuun. Kun kiipesin kolmanteen kerrokseen, niin paljastui, että kotimaista poppia luukuttava radio sijaitsi nimenomaan meidän eteisen lattialla. Remonttimies lauloi Neumannin mukana ja puuhasi jotakin kylppärissä.

Kylpyhuoneen seinissä olivat laatat ja saumat suorassa. Rättipatteri oli kiinnitetty seinään, samoin suihkun teline. Hanojen paikalla oli vielä vain kaksi seinästä törröttävää putkea. Lattiaa en nähnyt, sillä se oli suojattu huolellisesti levyillä.

Keittiö oli ennallaan. Eilen työnjohtaja soitti ja kysyi, haittaako se, että keittiöön tuleva taso on sentin verran kapeampi kuin nykyinen. Ei haittaa, sillä nykyinenkin taso muodostaa muutaman sentin "lipan" laatikostojen etuseinän yli. Kyllä siitä voi sentin nipistää. Mukavaa, että remontoijat tarkistavat pienetkin yksityiskohdat, ettei sitten tule yllätyksiä jälkikäteen.

Tarkistin samalla, miten sähköpistokkeet sijaitsevat olohuoneessa. Takan vieressä on kaksi pistoketta ja tv-pistoke; ihan tyhmää, sillä jos aikoo pitää tulta takassa, niin ihan lähietäisyydelle ei voi oikein telkkaria sijoittaa. Nuo pistokkeet tulevat luultavasti jäämään nipin napin sohvan taakse tai sitten jopa näkyville. Ikkunan lähettyvillä on kaksi pistoketta; toiseen tulee luultavasti aiemmin mainitsemani Ikean lamppu ja toiseen vanha putkiradio, jonka olen ajatellut sijoittaa entisöidyn kaluston yhteyteen.

Vastakkaisella seinällä on yksi ainoa sähköpistoke. Valitettavasti juuri sille seinustalle olisi tarkoitus sijoittaa kirjahylly ja siihen telkkarit, videot, digiboksit ynnä muut vempeleet. Hmm. Edellinen asukas on onneksi vetänyt tv:n antennijohdon listojen alta tällekin seinustalle, mutta sähköjohdoissa on aikamoista niukkuutta.

Talon asukkaat tuntuivat olevan kotosalla; tietysti, onhan nyt pyhä. Aika tylsää viettää pyhäpäivää remontoinnin keskellä. Huomenna perjantaina remonttimiehet aikovat sitten olla itse vapaalla.

Pieniä ja suuria edistysaskelia

Piipahdin tiistaina Ikeassa kummipoikani kanssa. Hän osti asuntoonsa kaikenlaista pientä, kuten rahin ja sivupöydän. Minä olin mukana lähinnä autonkuljettajana ja seuralaisena, mutta kuinka ollakaan - ensimmäisellä tasanteella lankesin lamppuun. Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Kompastuin nimittäin jalkalampun jalkaan ja huomasinkin, että sellainen lamppu sopii kuin nakutettuna sisareni entisöimän sohvaryhmän yhteyteen. En vielä ostanut lamppua keskelle remontti- ja muuttohäslinkiä, vaan haen sen sitten kun kaikki muu on valmista. Kuvassa lamppu ei näytä oikein miltään, mutta luonnossa se on aika hauska. Vitsi piilee siinä, että lamppu näyttää oikeastaan kattolampulta, vaikka onkin jalkalamppu. Lamppu roikkuu ikään kuin pitkän onkivavan päässä. Siinä kohdassa, johon olen ajatellut sijoittaa sohvaryhmän, ei ole kattovalopaikkaa, joten tämä lamppu sopii kaikin puolin oikein hyvin, myös väritykseltään.

Viikon varsinainen suuri yllätys on kuitenkin se, että olemme saaneet vanhan asuntomme myydyksi! Tarjous on tehty ja hyväksytty ja nimet ovat papereissa. Varsinaiset kauppakirjat allekirjoitetaan sitten myöhemmin. Ostaja saa mukavan ja rauhallisen asunnon hiljaisen kadun varrelta. Pari viikkoa sitten näin ensimmäistä kertaa, miten rusakko piehtaroi talon pihalla olevan vanhan hiekkalaatikon jäänteissä. Puput aterioivat pihalla päivittäin, ja pari kesää sitten orava kiipesi rapattua ulkoseinää pitkin suoraan parvekkeellemme (ja edelleen olohuoneeseen avoimesta parvekkeenovesta). Se olikin peloton sankari! Yritin hätistellä sitä pois parvekkeelta, mutta se puristeli vain käsiään nyrkkiin parvekkeen lattialla, tuijotti oven lasin läpi minua suoraan silmiin - ja kiroili! Aivan selvästi se kiroili oravien kielellä "tsik! tsäk! TSIK!". Avasin oven tarkoituksenani pelotella se tiehensä, mutta heti kun se kuuli oven avautuvan, se lähtikin loikkimaan minua kohti! Vetäisin äkkiä oven kiinni, koska kurre olisi varmaan rökittänyt minut, jos olisi saanut tilaisuuden.

No, mutta siis kaikin puolin ihastuttavalla paikalla tämä nykyinen pikkuasuntomme sijaitsee. En haluaisi muuttaa talosta pois, mutta valitettavasti talossa on vain yksiöitä ja kaksioita, eikä se oikein tunnu riittävän nyt meille.

Eilen illalla pistäydyimme katsomassa remontin etenemistä. Keittiö on edelleen sellainen kuin se on ollut viimeiset pari kuukautta: astianpesukone tököttää keskellä lattiaa ja joka puolella on kammottavasti pölyä. Seinässä on edelleen niitä kissanoksennuksen näköisiä laattoja ja taso on vanha. Sen sijaan kylpyhuone oli saanut nyt myös lattialaatat. Näyttivät vähän valjummilta kuin oletin, mutta ihan siisti siitä tulee. Remontin valmistumisaikataulu lykkääntyy edelleen hitusen, mutta meiltä on kysytty siihen suostumus. Ei meillä ole mitään kiirettä, sillä nykyisestä asunnostamme tehdään kaupat vasta kesä-heinäkuun vaihteessa - muutamme sitten vähitellen kesäkuun aikana. Tavoite on nyt jossain juhannuksessa, eli silloin kun sohvankin pitäisi tulla!

Kakskyt senttiä lyhyt

Se meidän keittiötason pitäisi olla 3,20 m pitkä, koska se tulee koko keittiön pituudelle. Valitettavasti sitä mallia valmistetaan vain tasan kolmen metrin juoksuissa. Siksi rakennuttaja tarjosi tilalle vähän erisävyistä mallia, jota olisi saanut sitten tarpeeksi pitkän pätkän.

Kun olin aikani kurtistellut kulmiani työnjohtajalle, hän lupasi kysyä tehtaalta, saisiko sieltä yhden erityispitkän pätkän sitä alkuperäistä laatua. Sehän tietysti maksaa - en tiedä mitä. Mutta kysyähän aina saa.

Töistä kotiin pyöräillessäni tuli mieleen, että voisihan sitä tehdä kolme metriä pitkän tason, jonka toiseen päähän keksisi.... jotain. Esim. laatottaisi pöydästä 20 cm sillä samalla kymmensenttisellä laatalla, mikä tulee seiniinkin. Tai rakentaisi jonkinlaisen tason tai muun jipon, ettei näyttäisi siltä, että taso on loppunut kesken.

Nääääh, en tiedä. Kylpyhuoneen peilikaappi on nyt kuitenkin tilattu. Se vain on aika pieni, mutta isompaa siihen kylppäriin ei toisaalta mahdukaan. Täytyy koettaa mahduttaa sinne jokin muu kaappi, johon panna vessapaperit ja pesuaineet.

-30%

Kodin Ykkönen mainostaa päivän lehdessä, että etukortilliset asiakkaat saavat tänään tekemistään sohvakaupoista kolmenkymmenen prosentin alennuksen. Kiva. Todella kiva. Tekisi mieleni mennä kauppaan, tilata toissailtana tilaamani sohva uudestaan (kolmasosan halvemmalla) ja huomenna perua ensimmäinen tilaus. En vain tiedä, saisinko maksamaani käsirahaa takaisin.

Ymmärrän, että kaupanteko on tällaista - tänään on alennusmyynti ja toissa päivänä ei ollut. Se, mikä tässä harmittaa, on myyjän perjantai-iltainen toteamus, että he laittavat tilauksen joka tapauksessa eteenpäin vasta maanantaina.

Jotenkin tunnen itseni huijatuksi. Sen verran paha maku jää, että ne suunnittelemani sisustustyynyt ja muutkin tulevat hankinnat (kuten matot ja kirjahyllyn) teen jostain muusta liikkeestä.

Muuttovalmisteluja ja elämää

Olohuoneen kirjahyllyn edessä on pahvilaatikko, johon mies on pinonnut nipun vinyylilevyjä, joista on aika luopua. Uuden kodin saavat mm. Helinä Ilkan ja Lea Lavenin levyt - mistä lienevätkään päätyneet meidän hyllyymme? Minä valikoin laatikkoon tänään noin 70 kirjaa, jotka nekin päätyvät kirpputoripöydälle. Suurin osa kirjoista on ihanan kamalia hömppäromskuja, peräisin niiltä 1980-luvun vuosilta kun kuuluin kirjakerhoon. Jokunen pehmeäkantinen Danielle Steelekin näytti olevan seassa, kenties joskus juna- tai muulle matkalle ostettua viihdettä.

Hyllyjä läpikäydessäni tuli vastaan pahvirasia, jonka sisältöä en muistanut enää ollenkaan. Olin työntänyt siihen takavuosien Milanon-matkan muistot. Tapanani on ollut laittaa talteen matkoilla kertyviä lippulappusia: ravintola- ja metrokuitteja, lentoliput, postikortteja ym. Rasiasta löytyi myös valokuvakuori, jossa oli matkalla otettuja valokuvia. Syyskuisessa Milanossa oli vielä kesäisen lämmintä ja näytämme molemmat onnellisilta, ruskettuneilta, ainakin viisi kiloa nykyistä laihemmilta. Miehellä on vielä tukkakin päässä. Minulla on kiiltävä vaalea puolipitkä tukka ja otsatukka. Yhdessä kuvassa nojaamme sylikkäin suihkulähteeseen ja hymyilemme. Kukahan senkin kuvan otti? Muistan selvästi, kun istuimme Il Duomon etupuolella olevalla nurmikaistaleella, nautimme Mikkelinpäivän auringosta ja joimme brandyä samalla kun kirjoitin kortteja sisaruksilleni. Hetki oli niin mieleenpainuva, että muistan jopa, mitä kirjoitin veljelleni osoitettuun korttiin. Hän oli samaisena viikonloppuna vienyt sesongin päätteeksi puutarhayrityksensä työntekijät viikonloppumatkalle Saariselälle. Kirjoitin korttiin jotain hassua siitä, kuinka kaukana toisistamme (niin maantieteellisesti kuin kulttuurisestikin) vietimme viikonloppua, mutta silti molemmissa paikoissa kelpasi sama valuutta (euro oli tullut käyttöön sen vuoden alusta ja tämä oli ensimmäinen matkamme euromaahan).

Rullan viimeisessä kuvassa on kukkia tulviva hautakumpu keskellä ensilumen peittämää maata. Veljeni kuoli tapaturmassa kuukausi matkamme jälkeen.

Huh. En ollut varautunut siihen, miten voimakkaasti mennyt elämä ja unohtuneetkin asiat voivat nousta taas esiin tavaroita läpikäydessä. Kuinka yht' äkkiä korostuu se, että mennyt aika ei koskaan enää palaa.

Kylppärissä on laatat!

Työnjohtaja soitti eilen. Keittiöntaso ei olekaan sen värinen kuin olimme sopineet. Hän lupasi jättää tasonäytteen keittiöön nähtäväkseni. Kävin tänään katsomassa ja kyllä - näyte on voimakkaan kirsikanvärinen sovitun vaalean pyökin sijasta. Täytyy maanantaiaamuna pistäytyä katsomassa työmaakopilla, että mitä vaihtoehtoja oikein on. Taso ei kyllä ole yhtään sen värinen kuin suunnittelin.

Kylppärissä odotti mukava näky. Seinät on laatoitettu. Saumaukset puuttuvat vielä, mutta näytti siltä (ainakin ilman kunnollista sähkövaloa), että laatoittaja ei ole ollut ensi kertaa asialla; laattarivistöt olivat suorassa ja näyttivät olevan tasaisesti. Hienoa! Mukava nähdä valmista, tai ainakin puoli-.

Olin ajatellut laitattaa kylppäriin takaisin siellä olleen suuren peilin. Sitten tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tarvitsemme sellaisen peilikaapin, jonka ovien sisäpuolella on peilit. Mies ajelee päänsä (kaljuksi siis) pari kertaa viikossa, ja hänen täytyy nähdä kunnolla pää joka puolelta. Ja totta kai itsekin tarkistab hiukset pikaisesti myös takaa ennen töihin lähtöä. Täytyy siis lähteä varmaan ensi viikolla peilikaapin ostoon!

SOHVA ON TILATTU!!!

Huh! Huonekalumyyjäkin nauroi ääneen, kun kuittia laukkuun työntäessäni totesin, kuinka helpottavaa on, kun päätös on nyt tehty! Jes!

Menin töiden jälkeen Lanternaan ja kävin kaikki huonekaluliikkeet läpi. Etsin vaaleaa kirjahyllyä, johon saa myös television, sekä sohvaa, joka on mitoiltaan pieni mutta silti löhöilyn mahdollistava (myönnän, yhdistelmä on haastava...). Ja mikä oli kierroksen lopputulos? Se, että kerta toisensa jälkeen vertasin löytämiäni sohvia siihen ainokaiseen sohvaan, josta aiemmin olin ollut hiukan kiinnostunut. Kaikki tekemäni vertailut päätyivät nopeasti tämän nimenomaisen sohvan voitoksi.

Hyppäsin sitten autoon ja ajoin perjantairuuhkassa keskustaan Kodin Ykköseen. Hetken aikaa arvuuttelin, ottaisinko ns. kahden ja puolen vai kolmen hengen sohvan. Eroa on noin kolmekymmentä senttiä. Koska haussa oli nimenomaan parimetrinen sohva, niin valinta oli lopulta helppo: kahden ja puolen hengen sohvan pituus on 199 cm! Sohva on Furninovan Kingstone. Erikoisuutena on se, että sohva on varsin syvä, eli siinä ei välttämättä ole kovin hyvä istua sivistyneesti, mutta ei ole tarkoituskaan! Sohva on siis muutoin tuon kuvassa olevan kaltainen, mutta väriltään (luonnon)musta.

Hintaa on liikaa, mutta toisaalta tämä on elämäni ensimmäinen sohva (nykyisemme on miehen poikamiesaikoinaan hankkima) ja viiteentoista vuoteen en taas aio sohvaa ostaa. Siihen nähden hinta on aika mitätön....